Happy New Year!

Heipähei jälleen! Ollu taas melko tapahtumarikkaat pari päivää, ni piti päästä tänne jakamaan fiiliksiä. Viimeks elettiin tosiaan jänniä hetkiä, kun oltiin tsunamivarotuksen vallassa. Lopultahan se tsunami jäi täällä Thaimaassa suunnilleen 10cm korkeeks. Mutta, parempi olla liian varuillaan, ku täysin huoleton. Meki hengailtiin tuolla meidän katolla, ja kateltiin josko jotain aaltoa näkyis, mut ei ollu tietoakaan. Myöhemmin tsunamivarotus loppu, ja pysty nukkumaan yönsä sitte rauhassa.

Torstaina tehtiin taas töitä liittyen meiän harjottelun "lopputyöhön". Illalla oliki vaihteeks firman kekkerit. Johan edellisistä oli melkein 2 viikkoa kulunu! Tällä kertaa pysyttii Chalongissa ja syötiin grilliruokaa ja muita herkkuja. Juomapuoli oli tietysti myös asiallisesti hoidossa, kotitekoista salmaria myöten. Alkuilta meni taas rauhallisesti seurustellessa ja DJ:n musiikkia kuunnellessa. Myöhemmässä vaiheessa lähettiin jatkamaan eteenpäin, muttei täl kertaa Patongille! Mentiin Officeen, josta muistaakseni oon jossain aikasemmassa kirjotuksessa kertonut. Luulin, että sinne mentii istuskelemaan, mut näköjään siellä voi joratakkin, jos musa vaan on tarpeeks kovalla. Vähän pieni tanssilattia ehkä, arviolta 3x3 metriä. Mutta, hyvin siinä pienellä porukalla pärjäs.

Perjantai valkeni puolipilvisenä. Perjantaina vietettii myös thaimaalaista uutta vuotta, Songkrania. Vuosi ei kuitenkaa vaihtunu, se menee iha länsimaalaisen kalenterin mukaan nykyään. Thaimaassahan jengi viettää uutta vuotta kolme kertaa vuodessa: länsimaalaisen, thaimaalaisen ja kiinalaisen uuden vuoden mukaan. Onneks tiedettiin jo etukäteen miten Songkranin viettoon kuuluu, muuten ois saattanu olla pieni shokki. Kadut oli tosiaan täynnä ihmisiä, kaikilla oli vesipyssy, ämpäri, vesiletku, tai mikä tahansa muu väline, jolla vettä pystyy heittämään toisten päälle. Katujen varsilla oli myös täyttöpisteitä, missä pysty oman aseensa täyttämään. Kunhan anto "henkilökunnan" ensin kaataa sun päälle ämpärillisen vettä. Useimmiten jääkylmää. Mut auringon paistaessahan se vaan virkistää. Meillä oli agendana päästä Patongille, koska siellä on selkeästi eniten jengiä kuitenkin täst lähiseuduilta, joten siel on pakko olla paras meininki. Taksin saanti uutena vuotena oli kuitenki vielä vaikeempaa ku Suomessa, koska niitä ei käytännössä ollu. Kaikilla oli vapaapäivä. Lähettii sit kämpiltä kävelee Chalongin liikenneympyrälle, jonne on matkaa suunnilleen 4 kilometriä. Mut se matkan teko ei oo hirveen nopeeta, kun pitää välillä pysähtyä tankkaamaan vesipyssyä, ja ammuskelemaan muita. Vihdoin joku kahen tunnin matkanteon jälkeen oltiin ympyrällä, ja löydettiin muutama työkaverikin. Niiden kanssa koitettii sitte saada taksia, mut ei niitä sieltäkään saanu. Vietettii sitte aikaa paikallisten kanssa fiilistellessä, ja ammuskelemassa ohi ajavien lava-autojen lavoilla olevia ihmisiä. Jotka ampu ja heitti meitä vedellä. Käytii vesisotaa myös yhen poliisin kanssa siinä ympyrällä, ainut huono, et sillä oli vesiletku, jolla se ampu meitä, ni oltiin aika voimattomia. Niin ja tosiaan, poliiseja sai ampua vedellä, ei ollu millääntasoa kiellettyä. Ainakaan täällä Chalongilla.

Pojat lähtee sotimaan

TV keskellä katua, takana täyttöpiste

Mikko, poliisi, Esko ja puolet Ollista

Kun oltiin kolmisen tuntia jumitettu siellä ympyrällä, niin saatiin se taksi. Helppo homma, eikö? Matka Patongillekin oli rankka. Koska meiän taksi pysähteli välillä suurten ihmisjoukkojen viereen, jotta ne pysty ampumaan meitä sinne Tuktukiin sisälle. Ei ollu helppoa. Onneks meillä oli repussa täysiä vesipulloja, ni saatii matkallaki ladattua aseita. Ei niilläkään tosin pitkälle pötkiny, ja otettiiki melkosia rökäletappioita siinä matkalla. Patongille ku päästii, ni alko jo pikkuhiljaa tulla pimee, oliha kello jotain 1830. Käytiin heti aluks syömässä jossain ravintolassa, läpimärkinä, ja minä naama talkin peitossa. Niin tosiaan, paikalliset tykkäs myös tulla taputtelemaan talkkia naamaan, jos sitä ei siinä ollut. Ja vaikka ois ollukki. Talkkiiminen oli jonkunlainen siunaus. Patongilla sai naamaan myös tiikeribalsamia, en tiä mikä sen pointti sitte oli. Vissii virkistää kasvoja ja silmiä? Ruokailun jälkeen alettiin tekemään matkaa Bangla Roadille, jotta päästäis sinne sotimaan. Siinä vietettiinki sit suurin osa iltaa vaan kadulla, käyden vesisotaa kaikkien muiden kanssa. Täyttöpisteitä oli sielläki reilusti. Ainut paha, et piti aina maksaa 10 bahtia, että sai aseen täyteen. Mut vesi oli jääkylmää, ni se oli hintansa väärti. Ei semmonen kädenlämpönen vesi ketään haittaa siinä vaiheessa, ku on jo läpimärkä. Mut kylmästä vedestä ei tykkää märkänäkään. Sodittiin siellä Banglalla varmaan jonneki klo 0200 tienoille, jonka jälkeen lähettii Tuktukilla vihdoin kämppää kohti. Kotimatka oli aika rauhallinen, koska mitään muuta liikennettä ei enää ollu, paitsi muutama hassu Tuktuk meidän lisäks.

Chalongin ympyrällä ettimässä taksia...

...ja ampumassa ohi ajavia!

Songkran oli kyllä sellanen kokemus, ettei oo ihan hetkeen ollu. Tuntu ku ois ollu taas alle kouluikänen, ku sai olla niin viatonta vesisotaa, ja koko maailma tuntu omalta leikkikentältä. Pistää vaan ihmettelemään, miksei Suomessa voi olla jotain tällasta heinäkuussa, kun säät saattais olla tarpeeks lämpimätki tällaseen? Tän vois tulla kokeilemaan heti ens vuonna uudestaan, sen verra uskomatonta settiä oli. Youtubesta voi katella Songkran-videoita, niistä saa vähän kuvaa, millanen meininki täällä on. Sääli vaan, ettei videot pysty välittää sitä kokemuksen fiilistä.

Olli ja Rambo-Esko

Tänään aamulla meidän viimeinenki vieras jätti meidät, koska arki odotti kotimaassa. Tänään päivä on aikalailla valunut hukkaan, eilinen raskas päivä vaati kuitenkin veronsa. Kai se on hyvä välillä viettää päivä kotonaki. Jaksaa taas rientää sitte.

Nyt on taas Eskon ja Ollin hedelmäblogin vuoro. Viime kerralla puhuttiin Durianista, ja lupailtiin, että meillä on toinenkin hedelmä, mistä kerrotaan ens kerralla. Ja se ens kerta on nyt! Samaisesta hedelmäkojusta sillon Katalta löydettiin tosiaan myös Rambutan-niminen hedelmä. Rambutan on kuorineen tommonen luumun kokonen. Suunnilleen. Siinä tosin on tommosia ”karvoja”, mitkä tekee siitä paljo siistimmän näkösen. No mutta, itse asiaan, eli siihen syömiseen. Kuoriminen tapahtuu aika näppärästi silleen, että tekee pienen viillon siihen kuoren pintaan terävällä veitsellä, ja sitte repii sormin siitä sen kuoren auki. Ekan palan irrottua se kuoriminen menee sitte nopeesti. Hedelmä siellä sisällä on tommonen kananmunan keltuaisen kokonen, vaalea pallero. Siellä sisällä on pieni kivi, eli täysin huoleti hedelmälihaa ei voi syödä. Maku on aikalailla makea, kuitenki suhteellisen neutraali, mistä ei oikeestaa voi olla tykkäämättä. Jos kukaan on koskaan syöny semmosia pikkuhedelmiä kuin Longan, ni Rambutan on suht samanmakuinen. Isompi tosin. Nää käy ehkä mukavaks välipalaks, jos useamman syö, ja jaksaa nähdä pienesti vaivaa niiden kuorimiseen. Näitä ainaki löytää Suomesta, joten niitä pääsee myös kotisohvalla kokeilemaan.

Rambutan

Ja sitte kuoritaan

-Olli