Dyykkiä dyykkiä!

Nyt kun Songkranista selvittiin, oli arkeen paluun aika. Sunnuntaina sitten saimme toimistolta viestin, että henkilökunnalla olisi mahdollisuus lähteä maanantaina Phi Phi –saarille sukeltamaan. No mehän ilmoittauduttiin saman tien.  Nyt kun olisi mahdollisuus päästä sukeltamaan ensimmäistä kertaa kunnolla kurssin jälkeen niin mikä ettei.  Sunnuntai – maanantai välisenä yönä kaksi soturia kuitenkin sairastui ja joutui jäämään rannalle ruikuttamaan, joten minä ja Roope lähdettiin kahdestaan aamu seitsemäksi pakkaamaan sukelluskamoja päivän reissua varten. Sukellustukialus lähti kahdeksan jälkeen kohti Phi Phitä ja matkaan kului aikaa semmoiset kolme tuntia. Matka taittui pitkälti kirjaa lukien / aurinkoa ottaen ja vähän ennen kohteelle saapumista pidettiin meille nopea brieffi. Ensimmäinen sukellus tehtiin Phi Phin läheisellä saarella, jonka seinämät olivat pystysuorat, sama meininki jatkui pinnan alla. Seinämän vieressä sukeltaminen oli mielenkiintoista, syvyyttä oli tarkkailtava melko tarkasti, koska meidän maksimisyvyys sai olla vain 18m. Mutta paljon värikästä korallia ja muuta mm. ensimmäinen kilpikonna tuli bongattua. Sukelluksen jälkeen syötiin perinteinen lounas laivalla jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan kohteeseen. Tästä ei tullut mitään brieffiä ja meidän sukelluksen vetäjälle tämä oli uusi paikka, niin käytännössä lähdettiin vaan katselemaan ja ihmettelemään, että mitä sieltä pinnan alta mahtaa löytyä. Paikka oli suurehko koralliriutta, jossa riitti nähtävää. Bongattua tuli leopardihai, x määrä erilaisia pallokaloja, seepioita, kalmari ja paljon muuta. Erittäin hyvä ja antoisa paikka sukeltaa. Kaiken kaikkiaan sukellukset menivät nappiin, näimme paljon uutta ja ennen kaikkea hauskaa oli. Suosittelenkin niille, jotka aikovat tehdä esim. pelkästään kurssin, käymään ainakin yhdellä hupidyykillä, että saa sen kurssimeiningin pois päästä. Sukellusten jälkeen lähdettiin kotia kohti, matkaan kului taas kolmisen tuntia ja loppujen lopuksi, kun kamat oli pesty ja laitettu kuivumaan, olimme Roopen kanssa kotona joskus seiskan aikaa. Tässä mun osuus, Olli jatkaa.

-Esko

Alright, maanantai jäi tosiaan multa ja Mikolta välistä, mutta sillehän ei mitään mahda. Perjantaina kuitenki saatiin varattua itellemme sukelluksen jatkokurssi, joka suoritettais lauantain ja sunnuntain aikana Raya Yain saarella.

Lauantaina lähettii tosiaan aamulla speed boatilla kohti Raya Yain saarta. Oltiin jo valmiiks päätetty, miten haluttais kurssi suorittaa (kurssi sisäls 5 dyykkiä, joista 3:n ohjelman sai ite valita listasta). Kun perille päästiin, ni käytii varaamassa itellemme kaks bungalowia, ja sit lähettiinki jo alottamaan kurssia. Heti aluks kävi selväks, et meitä oltii mantereen puolella vähän huonosti infottu asioista, joita pitäs suorittaa ennen kurssia, mitä kaikkee pitäs olla mukana, jne. Mut, ei tää meiän kurssin suorittamista kuitenkaa häirinny. Päästiinki jo klo 1100 aikoihin tositoimiin, ja lähettii suorittamaan syvädyykkiä. Laskeuduttii 30 metrin syvyyteen, missä jo huomas, että punanen väri alko haihtua näkyvistä (eka väri, joka veden alla alkaa "menettämään" väriään). 30 metrin syvyys on myös semmonen, missä hengitettävän ilman sisältämä typpi alkaa vaikuttaa humaltavasti, ja sukeltaja saattaa kokea typpinarkoosia. Meistä neljästä ainoastaan Mikko ja Esko huomas sitä vaikutusta, Roope ja mä ei valitettavasti päästy siitä nauttimaan.

Päivän toisena dyykkinä tehtiin nosteen huippuhallinta. Tarkottaa sitä, et hallitaan nyt täydellisesti meiän vertikaalinen liikkuminen keuhkojen avulla. No ei ehkä ihan, mut selkeesti enemmän hommasta sai irti, ku mitä peruskurssi oli opettanu. Päästii myös testaamaa breakdancea veden alla, ku kouluttaja käski meiän mennä pää alaspäin pohjaan, jalat kohti pintaa, ja alkamaan siinä pyörimään ittemme ympäri. Eihän se mitenkään täydellisesti sujunu, mut pikkusen sai kaikki itteänsä pyöriteltyä.

Mureena

Kolmaskin dyykki mahtu vielä lauantaille, ja lähettiin kattomaan yhtä hylkyä, mikä oltiin nähty jo peruskurssilla. Oon täällä blogissa ehkä kertonukki siitä jo, en muista nyt. Mentii hylkyä merkkaavalle poijulle pitkähäntäveneellä (vastedes kutsutaan nimellä lonkkari), ja päästiin kokeilemaan uudenlaista "sukellustukialusta", jolta lähteä meren syövereihin. Erot aikasempiin aluksiin oli se, et kamat piti olla jo valmiiks päällä, koska tilaa noissa veneissä ei liikaa ole, ja lisäks veteen mentiin taaksepäin kaatumalla. Siitä lähettiin tosiaan sinne hylylle laskeutumaan 18 metriin, ja nyt oli enemmä tarkotus tutkia sitä hylkyä, mitä kaikkea siitä löytyy, arvioida sen pituutta, jne. Sisällä ei kuitenkaan oltu, sitä varten pitäis käydä hylkysukelluksen erikoiskurssi. Saatii kuitenki ohjauskopin läpi mennä, ikkunasta ikkunaan. Sopiva määrä jännitystä siinäki. Parin betonikuution läpiki saatiin mennä, kun lähettiin hylyltä eteenpäin.

Mikolla jäi maski kotiin

Lauantai-ilta sujukin oppikirjan kanssa, koska meillä oli viiden kappaleen edestä tehtäviä tekemättä seuraavalle aamulle. Muun muassa nää tehtävät ois ollu tarkotus tehä jo ennen kurssia, mut eihän me sitä tiedetty. Noh, eipä tarvinu rannalle reggae bileisiin lähteä illalla, kun sai tehdä mukavia tehtäviä.

Sunnuntaina oltiin jo 0730 näyttämässä kouluttajalle meiän edellisiltana rustaamia tehtäviä, ja hyvinhän oltiin ne saatu tehtyä. 0815 aikoihin lähettiinki sitte ekalle dyykille, virtasukellukselle. Mentii lonkkarilla muutaman minuutin päähän Ao Patokin rannasta (pääranta Raya Yailla), ja kierähdettiin siitä takaperin taas veteen. Laskeuduttiin johonki 10 metriin, ja lähettiin siitä sitte virran mukana menemään. Varsin rentoa menemistä se oli, ku sai nosteen neutraaliks, eli pysty käytännössä vaan olemaan, ja virta vei eteenpäin. Välillä piti tietysti vähä hienosäätää asentoa, ja muuttaa syvyyttä, mut virta teki suurimman osan työstä. Siinä sai sitten nauttia saaren kallioseinämän näkymistä, ja korallin elämän seuraamisesta. Lopulta kun ilma alko käydä vähiin, noustiin pintaan, ja todettiin, että oltiin tultu melkeen toiselle puolelle saarta. Ihan hyvä matka tulla pelkästään virran voimalla eteenpäin.

Päivän toka dyykki oli suunnistamista. Kaikilla oli tosi ankeet ennakko-odotukset siitä, harvemmin se suunnistaminen kuitenkaan siistiä on. Kaikki kuitenki yllätyttiin siitä, kuinka hauskaa suunnistaminen voi olla veden alla. Vaikka meiän tehtävät oli semmosia, ku "sukella 30 metriä tonne, käänny ympäri ja tuu takas samaan paikkaan" ja "ui neliö, jonka sivu on 30 metriä, ja tee käännökset vasemmalle". Saattaa kuulostaa helpolta, mut ei se veden alla loppujen lopuks nii helppoa oo. Kunnialla kuitenki selvittii kaikista näistä, ja päästii vielä lopuks testaamaan uusiks edellisenä päivänä kokeiltua breakdancea. Tällä kertaa se suju kaikilta jo paremmin.

Roope

Mikko

Puolilta päivin oltiinki sitte jo valmiit, ja päästiin kaikki jatkokurssiki läpi. Tän jälkee tarjoutu vielä mahollisuus lähteä yhelle hupisukellukselle Ao Patokilta, koska mantereelle lähtevä speed boat lähtis vasta noin 3 tunnin kuluttua. Ite en kuitenkaa jaksanu lähteä, sen verra oli voimat vähissä kahen päivän sukeltamisten jälkeen. Muut kolme lähti, ja viipyki reilu tunnin pinnan alla. Hauskaa kuulemma oli, kuten sukeltamassa kuuluukin. Muutamat kuvatki sai siellä napsittua, joita laitetaan tähän perään sitten.

Pate korallin alla

Paten puhaltama ilmarinkeli

Nyt onki jo tiistai, ja työviikko on täydessä vauhdissa. Tänään saatiin myös simat porisemaan, pitäähän sitä suomalaista työväen juhlaa vappua päästä täälläki juhlimaan! Ja sima tietysti auttaa juhlatunnelman luonnissa. Huhun mukaan me järkätään meidän kämpässä vappubileet firmalle. Mikäs siinä sitten.

-Olli

Roope ja Esko valmistaa simaa

Sima porisee