Dyykkiä dyykkiä!

Nyt kun Songkranista selvittiin, oli arkeen paluun aika. Sunnuntaina sitten saimme toimistolta viestin, että henkilökunnalla olisi mahdollisuus lähteä maanantaina Phi Phi –saarille sukeltamaan. No mehän ilmoittauduttiin saman tien.  Nyt kun olisi mahdollisuus päästä sukeltamaan ensimmäistä kertaa kunnolla kurssin jälkeen niin mikä ettei.  Sunnuntai – maanantai välisenä yönä kaksi soturia kuitenkin sairastui ja joutui jäämään rannalle ruikuttamaan, joten minä ja Roope lähdettiin kahdestaan aamu seitsemäksi pakkaamaan sukelluskamoja päivän reissua varten. Sukellustukialus lähti kahdeksan jälkeen kohti Phi Phitä ja matkaan kului aikaa semmoiset kolme tuntia. Matka taittui pitkälti kirjaa lukien / aurinkoa ottaen ja vähän ennen kohteelle saapumista pidettiin meille nopea brieffi. Ensimmäinen sukellus tehtiin Phi Phin läheisellä saarella, jonka seinämät olivat pystysuorat, sama meininki jatkui pinnan alla. Seinämän vieressä sukeltaminen oli mielenkiintoista, syvyyttä oli tarkkailtava melko tarkasti, koska meidän maksimisyvyys sai olla vain 18m. Mutta paljon värikästä korallia ja muuta mm. ensimmäinen kilpikonna tuli bongattua. Sukelluksen jälkeen syötiin perinteinen lounas laivalla jonka jälkeen siirryttiin seuraavaan kohteeseen. Tästä ei tullut mitään brieffiä ja meidän sukelluksen vetäjälle tämä oli uusi paikka, niin käytännössä lähdettiin vaan katselemaan ja ihmettelemään, että mitä sieltä pinnan alta mahtaa löytyä. Paikka oli suurehko koralliriutta, jossa riitti nähtävää. Bongattua tuli leopardihai, x määrä erilaisia pallokaloja, seepioita, kalmari ja paljon muuta. Erittäin hyvä ja antoisa paikka sukeltaa. Kaiken kaikkiaan sukellukset menivät nappiin, näimme paljon uutta ja ennen kaikkea hauskaa oli. Suosittelenkin niille, jotka aikovat tehdä esim. pelkästään kurssin, käymään ainakin yhdellä hupidyykillä, että saa sen kurssimeiningin pois päästä. Sukellusten jälkeen lähdettiin kotia kohti, matkaan kului taas kolmisen tuntia ja loppujen lopuksi, kun kamat oli pesty ja laitettu kuivumaan, olimme Roopen kanssa kotona joskus seiskan aikaa. Tässä mun osuus, Olli jatkaa.

-Esko

Alright, maanantai jäi tosiaan multa ja Mikolta välistä, mutta sillehän ei mitään mahda. Perjantaina kuitenki saatiin varattua itellemme sukelluksen jatkokurssi, joka suoritettais lauantain ja sunnuntain aikana Raya Yain saarella.

Lauantaina lähettii tosiaan aamulla speed boatilla kohti Raya Yain saarta. Oltiin jo valmiiks päätetty, miten haluttais kurssi suorittaa (kurssi sisäls 5 dyykkiä, joista 3:n ohjelman sai ite valita listasta). Kun perille päästiin, ni käytii varaamassa itellemme kaks bungalowia, ja sit lähettiinki jo alottamaan kurssia. Heti aluks kävi selväks, et meitä oltii mantereen puolella vähän huonosti infottu asioista, joita pitäs suorittaa ennen kurssia, mitä kaikkee pitäs olla mukana, jne. Mut, ei tää meiän kurssin suorittamista kuitenkaa häirinny. Päästiinki jo klo 1100 aikoihin tositoimiin, ja lähettii suorittamaan syvädyykkiä. Laskeuduttii 30 metrin syvyyteen, missä jo huomas, että punanen väri alko haihtua näkyvistä (eka väri, joka veden alla alkaa "menettämään" väriään). 30 metrin syvyys on myös semmonen, missä hengitettävän ilman sisältämä typpi alkaa vaikuttaa humaltavasti, ja sukeltaja saattaa kokea typpinarkoosia. Meistä neljästä ainoastaan Mikko ja Esko huomas sitä vaikutusta, Roope ja mä ei valitettavasti päästy siitä nauttimaan.

Päivän toisena dyykkinä tehtiin nosteen huippuhallinta. Tarkottaa sitä, et hallitaan nyt täydellisesti meiän vertikaalinen liikkuminen keuhkojen avulla. No ei ehkä ihan, mut selkeesti enemmän hommasta sai irti, ku mitä peruskurssi oli opettanu. Päästii myös testaamaa breakdancea veden alla, ku kouluttaja käski meiän mennä pää alaspäin pohjaan, jalat kohti pintaa, ja alkamaan siinä pyörimään ittemme ympäri. Eihän se mitenkään täydellisesti sujunu, mut pikkusen sai kaikki itteänsä pyöriteltyä.

Mureena

Kolmaskin dyykki mahtu vielä lauantaille, ja lähettiin kattomaan yhtä hylkyä, mikä oltiin nähty jo peruskurssilla. Oon täällä blogissa ehkä kertonukki siitä jo, en muista nyt. Mentii hylkyä merkkaavalle poijulle pitkähäntäveneellä (vastedes kutsutaan nimellä lonkkari), ja päästiin kokeilemaan uudenlaista "sukellustukialusta", jolta lähteä meren syövereihin. Erot aikasempiin aluksiin oli se, et kamat piti olla jo valmiiks päällä, koska tilaa noissa veneissä ei liikaa ole, ja lisäks veteen mentiin taaksepäin kaatumalla. Siitä lähettiin tosiaan sinne hylylle laskeutumaan 18 metriin, ja nyt oli enemmä tarkotus tutkia sitä hylkyä, mitä kaikkea siitä löytyy, arvioida sen pituutta, jne. Sisällä ei kuitenkaan oltu, sitä varten pitäis käydä hylkysukelluksen erikoiskurssi. Saatii kuitenki ohjauskopin läpi mennä, ikkunasta ikkunaan. Sopiva määrä jännitystä siinäki. Parin betonikuution läpiki saatiin mennä, kun lähettiin hylyltä eteenpäin.

Mikolla jäi maski kotiin

Lauantai-ilta sujukin oppikirjan kanssa, koska meillä oli viiden kappaleen edestä tehtäviä tekemättä seuraavalle aamulle. Muun muassa nää tehtävät ois ollu tarkotus tehä jo ennen kurssia, mut eihän me sitä tiedetty. Noh, eipä tarvinu rannalle reggae bileisiin lähteä illalla, kun sai tehdä mukavia tehtäviä.

Sunnuntaina oltiin jo 0730 näyttämässä kouluttajalle meiän edellisiltana rustaamia tehtäviä, ja hyvinhän oltiin ne saatu tehtyä. 0815 aikoihin lähettiinki sitte ekalle dyykille, virtasukellukselle. Mentii lonkkarilla muutaman minuutin päähän Ao Patokin rannasta (pääranta Raya Yailla), ja kierähdettiin siitä takaperin taas veteen. Laskeuduttiin johonki 10 metriin, ja lähettiin siitä sitte virran mukana menemään. Varsin rentoa menemistä se oli, ku sai nosteen neutraaliks, eli pysty käytännössä vaan olemaan, ja virta vei eteenpäin. Välillä piti tietysti vähä hienosäätää asentoa, ja muuttaa syvyyttä, mut virta teki suurimman osan työstä. Siinä sai sitten nauttia saaren kallioseinämän näkymistä, ja korallin elämän seuraamisesta. Lopulta kun ilma alko käydä vähiin, noustiin pintaan, ja todettiin, että oltiin tultu melkeen toiselle puolelle saarta. Ihan hyvä matka tulla pelkästään virran voimalla eteenpäin.

Päivän toka dyykki oli suunnistamista. Kaikilla oli tosi ankeet ennakko-odotukset siitä, harvemmin se suunnistaminen kuitenkaan siistiä on. Kaikki kuitenki yllätyttiin siitä, kuinka hauskaa suunnistaminen voi olla veden alla. Vaikka meiän tehtävät oli semmosia, ku "sukella 30 metriä tonne, käänny ympäri ja tuu takas samaan paikkaan" ja "ui neliö, jonka sivu on 30 metriä, ja tee käännökset vasemmalle". Saattaa kuulostaa helpolta, mut ei se veden alla loppujen lopuks nii helppoa oo. Kunnialla kuitenki selvittii kaikista näistä, ja päästii vielä lopuks testaamaan uusiks edellisenä päivänä kokeiltua breakdancea. Tällä kertaa se suju kaikilta jo paremmin.

Roope

Mikko

Puolilta päivin oltiinki sitte jo valmiit, ja päästiin kaikki jatkokurssiki läpi. Tän jälkee tarjoutu vielä mahollisuus lähteä yhelle hupisukellukselle Ao Patokilta, koska mantereelle lähtevä speed boat lähtis vasta noin 3 tunnin kuluttua. Ite en kuitenkaa jaksanu lähteä, sen verra oli voimat vähissä kahen päivän sukeltamisten jälkeen. Muut kolme lähti, ja viipyki reilu tunnin pinnan alla. Hauskaa kuulemma oli, kuten sukeltamassa kuuluukin. Muutamat kuvatki sai siellä napsittua, joita laitetaan tähän perään sitten.

Pate korallin alla

Paten puhaltama ilmarinkeli

Nyt onki jo tiistai, ja työviikko on täydessä vauhdissa. Tänään saatiin myös simat porisemaan, pitäähän sitä suomalaista työväen juhlaa vappua päästä täälläki juhlimaan! Ja sima tietysti auttaa juhlatunnelman luonnissa. Huhun mukaan me järkätään meidän kämpässä vappubileet firmalle. Mikäs siinä sitten.

-Olli

Roope ja Esko valmistaa simaa

Sima porisee

Happy New Year!

Heipähei jälleen! Ollu taas melko tapahtumarikkaat pari päivää, ni piti päästä tänne jakamaan fiiliksiä. Viimeks elettiin tosiaan jänniä hetkiä, kun oltiin tsunamivarotuksen vallassa. Lopultahan se tsunami jäi täällä Thaimaassa suunnilleen 10cm korkeeks. Mutta, parempi olla liian varuillaan, ku täysin huoleton. Meki hengailtiin tuolla meidän katolla, ja kateltiin josko jotain aaltoa näkyis, mut ei ollu tietoakaan. Myöhemmin tsunamivarotus loppu, ja pysty nukkumaan yönsä sitte rauhassa.

Torstaina tehtiin taas töitä liittyen meiän harjottelun "lopputyöhön". Illalla oliki vaihteeks firman kekkerit. Johan edellisistä oli melkein 2 viikkoa kulunu! Tällä kertaa pysyttii Chalongissa ja syötiin grilliruokaa ja muita herkkuja. Juomapuoli oli tietysti myös asiallisesti hoidossa, kotitekoista salmaria myöten. Alkuilta meni taas rauhallisesti seurustellessa ja DJ:n musiikkia kuunnellessa. Myöhemmässä vaiheessa lähettiin jatkamaan eteenpäin, muttei täl kertaa Patongille! Mentiin Officeen, josta muistaakseni oon jossain aikasemmassa kirjotuksessa kertonut. Luulin, että sinne mentii istuskelemaan, mut näköjään siellä voi joratakkin, jos musa vaan on tarpeeks kovalla. Vähän pieni tanssilattia ehkä, arviolta 3x3 metriä. Mutta, hyvin siinä pienellä porukalla pärjäs.

Perjantai valkeni puolipilvisenä. Perjantaina vietettii myös thaimaalaista uutta vuotta, Songkrania. Vuosi ei kuitenkaa vaihtunu, se menee iha länsimaalaisen kalenterin mukaan nykyään. Thaimaassahan jengi viettää uutta vuotta kolme kertaa vuodessa: länsimaalaisen, thaimaalaisen ja kiinalaisen uuden vuoden mukaan. Onneks tiedettiin jo etukäteen miten Songkranin viettoon kuuluu, muuten ois saattanu olla pieni shokki. Kadut oli tosiaan täynnä ihmisiä, kaikilla oli vesipyssy, ämpäri, vesiletku, tai mikä tahansa muu väline, jolla vettä pystyy heittämään toisten päälle. Katujen varsilla oli myös täyttöpisteitä, missä pysty oman aseensa täyttämään. Kunhan anto "henkilökunnan" ensin kaataa sun päälle ämpärillisen vettä. Useimmiten jääkylmää. Mut auringon paistaessahan se vaan virkistää. Meillä oli agendana päästä Patongille, koska siellä on selkeästi eniten jengiä kuitenkin täst lähiseuduilta, joten siel on pakko olla paras meininki. Taksin saanti uutena vuotena oli kuitenki vielä vaikeempaa ku Suomessa, koska niitä ei käytännössä ollu. Kaikilla oli vapaapäivä. Lähettii sit kämpiltä kävelee Chalongin liikenneympyrälle, jonne on matkaa suunnilleen 4 kilometriä. Mut se matkan teko ei oo hirveen nopeeta, kun pitää välillä pysähtyä tankkaamaan vesipyssyä, ja ammuskelemaan muita. Vihdoin joku kahen tunnin matkanteon jälkeen oltiin ympyrällä, ja löydettiin muutama työkaverikin. Niiden kanssa koitettii sitte saada taksia, mut ei niitä sieltäkään saanu. Vietettii sitte aikaa paikallisten kanssa fiilistellessä, ja ammuskelemassa ohi ajavien lava-autojen lavoilla olevia ihmisiä. Jotka ampu ja heitti meitä vedellä. Käytii vesisotaa myös yhen poliisin kanssa siinä ympyrällä, ainut huono, et sillä oli vesiletku, jolla se ampu meitä, ni oltiin aika voimattomia. Niin ja tosiaan, poliiseja sai ampua vedellä, ei ollu millääntasoa kiellettyä. Ainakaan täällä Chalongilla.

Pojat lähtee sotimaan

TV keskellä katua, takana täyttöpiste

Mikko, poliisi, Esko ja puolet Ollista

Kun oltiin kolmisen tuntia jumitettu siellä ympyrällä, niin saatiin se taksi. Helppo homma, eikö? Matka Patongillekin oli rankka. Koska meiän taksi pysähteli välillä suurten ihmisjoukkojen viereen, jotta ne pysty ampumaan meitä sinne Tuktukiin sisälle. Ei ollu helppoa. Onneks meillä oli repussa täysiä vesipulloja, ni saatii matkallaki ladattua aseita. Ei niilläkään tosin pitkälle pötkiny, ja otettiiki melkosia rökäletappioita siinä matkalla. Patongille ku päästii, ni alko jo pikkuhiljaa tulla pimee, oliha kello jotain 1830. Käytiin heti aluks syömässä jossain ravintolassa, läpimärkinä, ja minä naama talkin peitossa. Niin tosiaan, paikalliset tykkäs myös tulla taputtelemaan talkkia naamaan, jos sitä ei siinä ollut. Ja vaikka ois ollukki. Talkkiiminen oli jonkunlainen siunaus. Patongilla sai naamaan myös tiikeribalsamia, en tiä mikä sen pointti sitte oli. Vissii virkistää kasvoja ja silmiä? Ruokailun jälkeen alettiin tekemään matkaa Bangla Roadille, jotta päästäis sinne sotimaan. Siinä vietettiinki sit suurin osa iltaa vaan kadulla, käyden vesisotaa kaikkien muiden kanssa. Täyttöpisteitä oli sielläki reilusti. Ainut paha, et piti aina maksaa 10 bahtia, että sai aseen täyteen. Mut vesi oli jääkylmää, ni se oli hintansa väärti. Ei semmonen kädenlämpönen vesi ketään haittaa siinä vaiheessa, ku on jo läpimärkä. Mut kylmästä vedestä ei tykkää märkänäkään. Sodittiin siellä Banglalla varmaan jonneki klo 0200 tienoille, jonka jälkeen lähettii Tuktukilla vihdoin kämppää kohti. Kotimatka oli aika rauhallinen, koska mitään muuta liikennettä ei enää ollu, paitsi muutama hassu Tuktuk meidän lisäks.

Chalongin ympyrällä ettimässä taksia...

...ja ampumassa ohi ajavia!

Songkran oli kyllä sellanen kokemus, ettei oo ihan hetkeen ollu. Tuntu ku ois ollu taas alle kouluikänen, ku sai olla niin viatonta vesisotaa, ja koko maailma tuntu omalta leikkikentältä. Pistää vaan ihmettelemään, miksei Suomessa voi olla jotain tällasta heinäkuussa, kun säät saattais olla tarpeeks lämpimätki tällaseen? Tän vois tulla kokeilemaan heti ens vuonna uudestaan, sen verra uskomatonta settiä oli. Youtubesta voi katella Songkran-videoita, niistä saa vähän kuvaa, millanen meininki täällä on. Sääli vaan, ettei videot pysty välittää sitä kokemuksen fiilistä.

Olli ja Rambo-Esko

Tänään aamulla meidän viimeinenki vieras jätti meidät, koska arki odotti kotimaassa. Tänään päivä on aikalailla valunut hukkaan, eilinen raskas päivä vaati kuitenkin veronsa. Kai se on hyvä välillä viettää päivä kotonaki. Jaksaa taas rientää sitte.

Nyt on taas Eskon ja Ollin hedelmäblogin vuoro. Viime kerralla puhuttiin Durianista, ja lupailtiin, että meillä on toinenkin hedelmä, mistä kerrotaan ens kerralla. Ja se ens kerta on nyt! Samaisesta hedelmäkojusta sillon Katalta löydettiin tosiaan myös Rambutan-niminen hedelmä. Rambutan on kuorineen tommonen luumun kokonen. Suunnilleen. Siinä tosin on tommosia ”karvoja”, mitkä tekee siitä paljo siistimmän näkösen. No mutta, itse asiaan, eli siihen syömiseen. Kuoriminen tapahtuu aika näppärästi silleen, että tekee pienen viillon siihen kuoren pintaan terävällä veitsellä, ja sitte repii sormin siitä sen kuoren auki. Ekan palan irrottua se kuoriminen menee sitte nopeesti. Hedelmä siellä sisällä on tommonen kananmunan keltuaisen kokonen, vaalea pallero. Siellä sisällä on pieni kivi, eli täysin huoleti hedelmälihaa ei voi syödä. Maku on aikalailla makea, kuitenki suhteellisen neutraali, mistä ei oikeestaa voi olla tykkäämättä. Jos kukaan on koskaan syöny semmosia pikkuhedelmiä kuin Longan, ni Rambutan on suht samanmakuinen. Isompi tosin. Nää käy ehkä mukavaks välipalaks, jos useamman syö, ja jaksaa nähdä pienesti vaivaa niiden kuorimiseen. Näitä ainaki löytää Suomesta, joten niitä pääsee myös kotisohvalla kokeilemaan.

Rambutan

Ja sitte kuoritaan

-Olli

Matkan tekoa, Full Moonit, saaria, ja lisää matkan tekoa.

Keskiviikko. Paalutuskone herättää meiät heti aamulla. Ollaan siis päästy takas kämpille pidennetyltä viikonloppureissulta. Pitänee vähän pintaa raapaista Full Moon Partyista, Koh Pha Nganista ja Koh Taosta. Ja vähän myös siitä, millasta oli matkustaa Phuketista tonne saarille.

Edellisestä kirjotuksesta onkin jo aikaa, se oli viime viikon tiistaina, kun oltiin eläintarhassa. Viikko sitte meiän kolme vierasta lähti kohti Koh Samuita, ja jäätiin poikien kanssa nelisin tänne Rawaille. Tehtiin keskiviikkona ja torstaina kait vähän töitäkin ja oltiin palaverissa. Palaverissa saatiin sovittua itellemme vähä pidempi viikonloppu reissu, kun piti päästä moikkaamaan suomalaisia kavereita Samuille päin. Niitä kavereita, jotka oli asunu meillä viimeset puoltoista viikkoa. Saatiin lupa lähteä, ja käytiinki sitte ostamassa omat lippumme Koh Pha Nganille, missä ois perjantaina huhtikuun Full Moon Partyt.

Lähettiin perjantaina heti aamulla matkaan, koska klo 0800 meiät oli määrä noutaa tosta Chalongin poliisiaseman edestä. Kello oli jotain 0830, kun meitä alko vähä mietityttää meidän kyyti, mut aateltii kumminki odottaa vielä jonkun aikaa, ainahan nää kuljetukset on vähä myöhässä, eikö? Klo 0930 päätettii lähteä Roopen kanssa kyselemään vähän meidän kyydin perään. Eihän se toimiston nainen suunnilleen tienny mistään kyydistä, sit se soitteli siinä ilmeisesti kolleegoilleen, ja noin 10 minuutin päästä neuvo meiät menee vielä viideks minuutiks oottelee siihen asemalle. Mentii siihen takas, ja viimein joku 45 minuuttia myöhemmin meidän kyyti saapui! Vasta reilu 2 tuntia myöhässä. Ei siinä muuta, mutta kun piti ehtiä lautalle ja sinne bileisiinki! Noh, kai sillä kyydillä pääsee aika ripeesti paikalle kuitenki, hieno uus Toyota oli kuitenki kärrynä. Ei se meitä kumminkaa vieny ku puolisen tuntia eteenpäin Phuket Towniin, lemppas sinne, missä venailtiin puolisen tuntia jotain minibussia. Minibussilla kuljettiin sitte jonnekin mestoille pari kolme tuntia, en tiä minne. Siellä meidät tiputettii taas kyydistä, kuljettii muutama minuutti Tuktukilla, ja jäätii jonneki matkatoimistolle. Siellä me venattiin jatkokyytiä suunnilleen puoltoista tuntia. Kello oli siinä vaiheessa jotain 1500. Syötii pienet välipalat siinä, ja venailtiin. Kyyti saapui lopulta. Iso tilausajo bussi, missä ei ollu meille ees istumapaikkoja. Tai no, yks oli. Yks meistä istu lattialla, ja kaks muuta pääs penkeille, kun kanssamatkustajat teki tilaa kolmannelle henkilölle kahen henkilön paikoille. Kuinka mukavaa matkan tekoa! Tällä bussilla jatkettiin jotain tunnin verran, ja päästiin vihdoin satamaan, ja lautalle. Lautalla oli jopa tilaa istua, ja se vei meidät perille asti, Koh Pha Nganille. Lauttamatka otti vielä joku kolme tuntia, ja kello alko olla aika paljon, ajatellen niitä meidän Full Moon Partyja, pitihän meiän ehtiä vielä hotellikin jostain bongaamaan!

Mikko ja Jallu

Koh Taon rantaa

Onneks meidän kolme kaveria oli tullu paikalle jo aikasemmin, ja ne osas neuvoa meidät hyvälle resortille. Grand Sea Resort, huhun mukaan Thaimaan kuninkaan oma resort, missä seki toisinaan yöpyy, tai jotain, en ihan ymmärtäny, enkä jaksa nyt Googlettaa. Hemmetin hieno paikka kyllä, ja yks yö bungalowissaki makso 4000 bahtia, eli 100 euroa. Onneks sinne mahtu neljä nukkumaan, ni ei käyny iha nii kalliiks. Jätettii tosiaan kamat sinne, ja vähä siistiydyttii matkan jäljiltä, ja otettii taksi kohti Full Mooneja, jotka oli suunnillee toisella puolella saarta. Jos oon jossain vaiheessa sanonu näitä Phuketin vuoristoreittejä ja taksimatkoja jänniks ja pelottaviks, ni perun puheeni. Taksimatka meiän resortilta sinne Full Mooneihin oli semmosta vuoristorataa, ettei oo ennen nähty. Meiän taksi jopa hyyty keskelle yhtä mäkeä, kun oli liikaa jengiä kyydissä (yhteensä 11). Osan piti sitte nousta hetkeks pois, että taksi pääs rinteen ylös, ja sitte jatkettiin matkaa. Pikkuhiljaa alko näkyä neonvärisiin vaatteisiin pukeutunutta jengiä, ja jengiä, joilla oli suunnilleen koko kroppa neonväristen ihomaalien peitossa. Oltiin siis perillä. Siitä vielä hetki tallattiin, ja päästiin portille, jossa maksettiin 2,5e sisäänpääsymaksu bileisiin. Kaikki pikkukadut siinä rannan edustalla oli täynnä ihon maalaajia, viinaämpärien myyjiä, vaatekojuja (joissa neonvärikkäitä vaatteita) ja purtavaa moneen lähtöön. Otettiin pienet iltapalat, ja ämpärit, ja siirryttiin rantaan muiden kymmenien tuhansien sekaan.

Ekat pyyhejoutsenet bongattu! Grand Sea Resort

Iltanäkymä Koh Pha Nganilla

Joka paikka oli tosiaan täynnä jengiä, kaikkialla soi musa täysillä, kaikki tanssi, kaikilla oli ämpärit, kaikki loisti pimeessä, ja kaikilla oli hauskaa. Tästähän tulis varmaan ihan nasta ilta. Lähettii kävelemään toiseen päähän rantaa, ja löydettiin korotettu iso tanssilava, johon sitte kaikki kiivettiin. Suurin osa illasta oltiin siinä lavalla tykittämässä, mitä nyt välillä autettiin liian sekasin olevaa jengiä alas ja taksille, tai rannalla sijaitsevalle vahditulle nukkuma-alueelle. Käytii lisäks kattomassa ja osallistumassa limboomiseen ja hyppynarulla hyppimiseen. Limbokeppi ja hyppynaru oli asiaankuuluvasti tulessa, jotta siinä ois jotain siistiä. Hotellille lähettiin joskus aamun sarastaessa, joskus ehkä 0600 tietämillä. Taksimatka oli kahta hurjempi takaspäin mennessä, koska tiet oli tyhjemmät ku illalla partyihin mennessä. Tyhjät tiet meinas tietty sitä, että kuski paahto aika hemmetin koval nopeudella koko matkan. Vähän vaan pelotti.

Oli kyllä semmoset kinkerit, ettei siel voi olla viihtymättä. Edes munlaiset jääräpäät, jotka ei pahemmin siedä sitä klubijumppatanssimusaa. Jos teille koskaan avautuu mahis käydä kattomassa Full Moon meininkejä, menkää!

Seuraavana päivänä, elikkäs lauantaina päätettiin ottaa jo lautta seuraavaan kohteeseen, Koh Taolle. Lähtö olis klo 1300. Jokunen muukin viime illan bilettäjä oli vissiin Taolle menossa, koska kaikki matkat oli täynnä. Eli ei saatu otettua lippuja. Kyseltii vielä oisko mahdollista mennä pikaveneellä, mut ois vähä budjetti ylittyny, ni päätettiin odottaa seuraavaan päivään, ja viettää yks rentoutumispäivä Pha Nganilla. Hengailtii meiän hotellin uima-altailla, heiteltii jenkkifutista hotellin viereisellä rannalla ja kierreltii kaupungilla. Kaupungilla käytiin syömässä paikallisten pystyttämällä torilla, mistä löys kaikenlaista syötävää: kanaa, ankkaa, kevät rullia, nuudelia, riisiä, erilaisia kastikkeita, kotitekoisia sipsejä (jotka valmistettiin sun edessä, vähän Subway tyyliin), erilaisia leivoksia, pirtelöä (mikä tehtii sun valitsemista tuoreista hedelmistä), ja muuta vastaavaa. Siellä syötiin kaikennäköstä, ja saatiin hyvin vatsat täyteen. Mulla itelläni kulu rahaa ehkä joku 120 bahtia, eli 3 euroa. Ton tyylisiä toreja on kyllä ympäri Thaimaata, niistä saa kyllä edullisesti vaikka minkälaista herkkua. Varattii myös päivän aikana lauttamatka Koh Taolle seuraavaks päiväks.




Seuraavana päivänä lähettii tosiaan Koh Taolle lautalle. Perillä mentiin johonkin Oskulle tuttuun resorttiin, ja otettiin sieltä meille kolme bungalowia. Siitä lähettiin aika pikasesti viereiselle rannalle pelaamaan rantalentistä ja pulikoimaan. Päivä meni aika rennosti rannalla hengaillessa, ja illalla lähettiinki juhlimaan jonnekki päin rantaa yhteen baariin. Tolla rannalla on kuulemma sellanen käytäntö, että aina vuorollaan yhdessä baarissa on bileet iltasin, jottei baarien välil syntys liian isoa kilpailua asiakkaista, kumminki sen verran vähän jengiä tuolla oli. Tai siis vähän, ku vertaa Full Mooneihin. Baari meni yllättän aikasin kiinni, joskus 0230 aikoihin. Mut onneks oli olemassa jatkobileet parin sadan metrin päässä.

Olli ja Mikko Koh Taolla

Roope, Osku, Jaakko ja Olli Koh Taolla

Tulitemppuilijoita Koh Taolla

Seuraava päivä meni vähän niinku Pha Nganilla, melko rennosti ottaessa. Rannalla hengailtiin, uiskenneltiin, pyörittiin rannan putiikkeja läpi, ja hoidettiin matkat pois seuraavalle päivälle. Iltapäivästä käytiin vierailemassa Nang Yuan saarella, joka on lyhyen venematkan päässä Koh Taolta. Mielettömän siisti saari, niin siisti, ettei sinne saa viedä muovipulloja. Noh, se on sivuseikka. Nang Yuan on 2 saarta, jotka yhdistyy hiekkakaistaleella toisiinsa. Käytii toisella niistä saarista patikoimassa huipulle asti, koska siellä oli viewpoint. Ja hienot näkymät olikin, vaikka matka oli yhtä tuskaa siinä kuumuudessa. Jos menee Koh Taolle, ni kannattaa piipahtaa tuolla Nang Yuanilla, siinä ei mee kun pari tuntia, ja paikka on mielettömän siisti!

Jaakko Nang Yuan -saarella

Nang Yuan

Nang Yuan viewpoint

Tukeva kävelyreitti Nang Yuanilla

Tästä seuraavana päivänä, eli tiistaina lähettiin sitten viisisteen (minä, Esko, Jaakko, Mikko ja Roope) takasin tänne Rawaille päin, pitihän meidän neljän pikkuhiljaa ehkä palata töihin. Lähettiin taksilla hotellin läheltä 0930 kohti satamaa. Klo 1000 meillä lähti sitte lautta kohti Thaimaan mannerta. Toivottiin tietysti, että se menis sinne suoraan. Vaan ei. Ajeltiin siitä Koh Pha Nganille, noustiin lautasta, ja ootettiin puolisen tuntia seuraavaa. Se vei meiät Koh Samuille, ja siitä pienen stopin jälkeen lopulta mantereelle, johonki Surat Thanin mestoille. Siitä päästiin johonki 80-lukulaiseen isoon bussiin, jolla matkattiin kohti kotia. Tällä kertaa toivottiin, ettei mennä koko matkaa samalla kulkuneuvolla, sen verra hirveessä kunnossa se dösä oli. Toiveet toteutuu toisinaan, ja päästiinki reilu tunnin matkan jälkeen jonneki pikkupuljulle, mistä meidät ohjattiin minibussiin. Suunnilleen 9 muun turistin kanssa. Ahdasta ja lämmintä oli. Minibussi oli jo vähä uudempi, jostain 90-luvulta. Eipä toisaalta meillä valittamista, joku toinen porukka pääs Tuktukin kyytiin, ja niitä oli yhtä paljon ku meitä. Pari miestä joutu seisomaan siellä perässä ulkopuolella. Tällä minibussilla tehtiin matkaa ehkä puolisen tuntia, kunnes tuli seuraava stoppi. Suunnilleen 30 minuutin tauko veny lähemmäs tunniks, jonka jälkeen noustiin taas isoon tilausajo bussiin. Tää oli vähä uudempi, ja meitä oli joku 12 siellä kyydissä, ni tilaakin riitti. Tällä päästiin taas joku pari tuntia eteenpäin, jonka jälkeen vaihdettiin taas minibussiin. Tällä kertaa jopa aika moderniin sellaseen. Ei siinä silti liikaa tilaa kellään ollu. Tällä mentiin taas pari tuntia pysähdyksineen eteenpäin, ja päästiin vihdoin lähelle kotia, Phuket Towniin. Siitä saatiin onneks samantien edullinen Tuktuk kyyti, ja oltiin viimein kotona joskus 2330 aikoihin. Kaikesta säädöstä huolimatta vaan pari tuntia arvioitua myöhässä. Ja tosiaan 8 eri ajoneuvoa käytiin tossaki reissun aikana läpi, huhhuh.

Täyteen ängetty Tuktuk

Nyt on tosiaan keskiviikko, ja ootetaan soittoa töistä, josko sinne pääsis jotain hommia tekemään. Mut, jos ei mitään kuulu, ni sit ei voi tietty mennä, ja pitää viettää vapaapäivä, voi harmi!

Arvatkaa mitä? Eskon ja Ollin hedelmäblogi saa sittenkin jatkoa, jopa kahden numeron verran! Harhailtiin pitkin Kata beachin katuja, kun silmäämme sattui hedelmäkoju, jossa oli vieraan näköisiä hedelmiä! Luonnollisesti meidän bloggaajan vaistot heräs, ja ostettiin ne molemmat! Mitä jos ei niit ois enää ens kerralla ollu? Kaikki meille heti nyt! Nyt kuitenki kerron teille vaan toisesta, ni saadaan vähän jännitystä kasvatettua seuraavaa kirjotusta odotellessa. Tämän kertainen hedelmä on nimeltään Durian. Hedelmään liittyy sellanen tarina, että Mikko oli jo reissun alussa haukkunu sen hedelmän syvimpään maanrakoon, muumuassa käsittämättömän hirveän hajun takia. Voitte vaan kuvitella, kuinka innoissamme me oltiin, ku se hedelmä sieltä kojusta bongattiin. Otettii kuitenki aika varovainen maistiainen sieltä kotiin mukaan, about viidennes koko hedelmästä. Hedelmä oli kokoluokkaa vesimeloni. Kun päästiin hedelmän kimppuun, ni vähä siinä tuoksuteltiin sitä, ja tuoksu oli vähän Mangosteen-mäinen (viitaten erääseen aiempaan hedelmäblogitekstiin). Durianilla on kova kuori, jonka avaamiseen tarvii veitsen (sillon kun siis kokonaista hedelmää lähtee purkamaan). Meidän slicesta sai kuitenki helposti vetästyä irti itse hedelmälihan siitä kuoresta. Vieläkään ei tullut Mikon mainostamaa pahaa hajua, joten jatkettiin eteenpäin. Pistettiin se hedelmäliha suunnilleen puoliks, ja maistettiin. Eskon ensireaktio makuun oli kutakuinkin ”Tää maistuu vähä herneeltä.”, mulla taas ei ollu oikei mitään sanottavaa. Hedelmä oli aika miellyttävä syödä, vähä limasen olonen kyllä suussa, ja lisäks siitä jäi sormiin jonkunlaista möhnää. Syötävää sekin tosin oli. Lopputulos maulle oli semmonen suht makea ja miellyttävä maku, aika samanlainen ku Mangosteenissa, mutta tosta jäi puuttumaan se Mangosteenin jumalaisen kirpeänmakea loppu. Lisäks Durianin maku alko tympimään aika nopeesti, kun sitä oli muutaman suullisen mussutellu. Mitään pahaa hajua tai muuta vastaavaa etovaa ei kyllä tän syömisessä kohdattu, liekö Mikko sitte nähny unta joskus tai jotain. Jos tarjoutuu mahdollisuus maistaa, ni maistakaa ihmeessä!

Durian hedelmän kuorta, ja itse hedelmä

Semmonen vielä, että äsken kun oltiin raflassa syömässä, ni saatiin kuulla tsunamivaroitus, kun Indonesian mestoilla on ollu 8,7 richterin maajäristys. Pienet jännäkakat kaikilla nyt housussa, eikä olla ainoot, liikenne tuolla on varsin hysteerisellä tasolla. Mutta, iloisin ja pirtein mielin!

-Olli

Patong, Pool, Zoo!

Taas tiistai, taas menny viikko. Muita en saanu vieläkää taivuteltua tähän kirjottamiseen, ni teen sen ite, ettei blogi ihan kasaan kuivu. Odotettavissa tosiaan romaani, koska viikkoon ei oo mitään kirjoteltu. Mutta, laitetaan niitä kivoja kuvia taas, ni saa vähän väriäkin harmaan tekstin sekaan.

Mitenköhän se viime tiistai meni. Odoteltii tosiaan uutta vierasta tänne meidän luo, ja joskus siinä iltapäivästä hän saapuikin. Saatiin uus kalkkilaivan kapteeni meidän joukkoon. Oikeestaa siinä vasta hyvin tajus, kuinka paljon sitä onkaan ite ehtiny ruskettua tässä reilussa kuukaudessa. Hengailtiin aika pitkälleki alkuiltaan tossa meidän katolla, perinteinen alotus niille, jotka meidän kämppään tulee tutustumaan. Siinähän tuli sitten taas alotettua hyvin iltaa parin paikallisen kaverin, Changin ja Leon, kanssa, mikä myöhemmin johti siihen, että lähdettiin Bangla Roadille. Tuskinpa kukaan tästä liikaa yllätty. Käytiin tutustumassa yhessä Viikinki-baarissa, joka oli semmonen yksiön kokonen ruotsalaisten pikkuklubi. Työporukka sitä vissiin oli suositellu, eikä 1+1 drinkkitarjouskaa huonolta kuulostanu. Eli kun osti yhen drinkin, sai toisen samanlaisen kaupan päälle. Siinä lähti taas naurettavan halpoja valkovenäläisiä ja long island ice teata, mitkä ei kyl ollu kovin mairittelevan makusia. Drinkkien alkoholittomat ainekset tuntu olevan lähinnä väriä tuomassa. Lähettii siitä sitte yhteen tuttuun baarirysään hengailemaan ja bongailemaan lisää 1+1-tarjouksia. Illan päätteeks meidän vieraat osti vielä itelleen hihattomat paidat, kun parilla eurolla lähti mukaan. Vähän liian pienet tais olla molemmat, näytti seuraavana päivänä semmosilta makkarankuorilta poikien päällä. Kun sitte päästii takas tänne kämpille päin, ni lähettii Eskon ja uuden tulokkaan kanssa vielä kävellen tota meidän tietä pitkin käymään kaupassa, hakemassa vähän yö- ja aamupalaa. Hyvä reissu, vaikka kello olikin jotain 0500 siihen aikaan.

Osku ja Niksu poolilla

Roope poolilla

Keskiviikkona lupaan, ettei tapahtunu mitään. Kai siinä syömässä käytiin, ja ehkä kaupassa. Loppuaika poolilla. Tai jotain. Ja seuraavaan päivään.

Torstaina meillä piti olla sitte taas palaveri töissä. Piti olla. Se tosiaan peruuntu taas, mut saatii kuitenki sit pyydettyä jotain töitä meidän pomolta, alko nimittäi ahdistamaan tää työharjottelu, kun ei edes mitään töitä tyyliin tehdä! Torstai vietettiinki pitkälti netissä, oppimassa uusia taitoja tota työtehtävää varten. Illalla Esko, Roope ja meidän vieraat lähti nelisin käymään jossain Phuket Townin lähistöllä mopoilla, koska siel oli jotain vaate outlettejä. Matka tosiaan oli jotain 20km suuntaansa, kuulemma taittui oikein mukavasti kakspäänä skoottereilla. Pojat tosiaan luuli, että ne outletit on tossa noin 5km päässä, ei ne muuten ois sinne skoottereilla lähteny.

Esko päällä, Niksu alla. Nai Harn beach

Perjantaina me lähettiin jatkamaan töitä toimistolle, missä saatiinki aika pitkälti koko päivä kulumaan. Illalla olikin sitte työporukalla ruokatarjoilu Karon Beachilla yhellä hotellilla, kun joku ystäväfirma päätti kestitä meitä. Intialaisen ruoan buffet, voin kertoo, et oli ihan törkeen hyvää! Lisäks saatiin vapaasti tilata juomia, ruoan maksajan piikkiin. Tosin, ruoan maksaja ilmeisesti omisti koko sen hotellikompleksin ravintoloineen, ja vähän jotain muitakin mestoja. Lisäks ne on puhunu jotain yksityislentokoneen hommaamisesta, ni varmaa meidän juomat ei ihan hirveen suurta lovea niiden lompakkoon tehnyt. Raflassa oli myös joku houseband soittamassa, ja ne veteli musiikkia Dire Straitsista Adeleen. Aika hittipainotteista kamaa, mut iha miellyttävää ruokailumusaa kuitenkin. Ruokailun jälkeen siirryttiin nelisin hotellin viereen Cocktail-auton antimista nauttimaan. Lisäks meidän vieraat saapu täältä meidän kämpiltä meidän seuraks sinne. Otettii kaikille ämpärilliset erilaisia drinkkejä, joita sitte vaihdeltiin keskenämme. Yks ämpäri makso sen joku 6 euroa, ja juomaa niissä oli ehkä litra. Tai puoltoista. Tehtiin myös tuttavuutta johonki ruotsalaiseen porukkaan, jotka hyökkäs meidän pöytää suunnillee samantien ku oltii siihen istuttu. Mä otin vielä toisen ämpärin itelleni, vaikka muut ei enää halunnu. Otin viskiä, ja toivoin kovasti, et se koko ämpäri ois ollu täynnä viskiä, koska siin ois ollu sopivasti loppuillan juomat. Mut ei, siin oli lopult ehkä vaan joku 3-4 desiä, joten se näytti aika köyhältä. Mutta riitti pitkään, ja toi hyvän fiiliksen. Siirryttiin siitä vaihteeks Banglalle, koska oltiin kuultu huhua, että siellä ois jenkkien laivasto viikonlopun yli bilettämässä. No ei se oikeesti ollu se syy, mut oltii kuitenki kuultu semmonen huhu. Käytii taas yks tai kaks uutta baaria kattomassa, mut mitää ihmeempää ei mun muistaakseni kuitenkaan tapahtunu. Yöks tultiin kiltisti kämpille.

Lauantaina saatiin meille kolmas vieras, yks meidän luokkalainen, tänne meidän luo. Kaveri oli päättäny Suomessa ottaa äkkilähdön, että sais pari viikkoa lomaa arjesta. Vaikka meidän kaikkien kuuden energisyystaso oliki aika nollassa, ni tehtii silti parhaamme meidän luokkalaisen viihdyttämiseks. Eli mentii katolle poolille hengailemaan, ja annettiin miehelle olut käteen. Käytii me kans jossai vaiheessa syömässä tossa lähistöllä, pidemmälle ei oikei 7 henkilöä voi kahdella skootterilla lähteä, eikä taksiakaan innostunut maksaa, ni. Iltaa kohden meillä sitte meininki piristy, ja päätettiinki viedä luokkalainen Banglalle, olihan sentään lauantai! Koitettii näyttää paikkoja mahdollisimman kattavasti, alkaahan se mesta meille kuitenki olla melkolailla tuttu. Eli pyöritettiin kaveria tutuissa paikoissa, siellä baarirysässä, cocktail-autolla, Grabbarnassa (edellisissä kirjotuksissa muistaakseni Krabbarna), ja jossain muualla. Lähettii sieltä henkilöautolla sit joskus neljän pintaan kotia kohti, aika tiiviissä tunnelmissa. Taksikuski koitti meidät vielä heittää johonki lähistölle naisten kynsiin, mut sanottii kohteliaasti, ettei tänä iltana oikein innosta toi "massage bum-bum!". Kämpille kun päästiin, niin mua, Eskoa ja meidän luokkalaista ei liikaa väsyttänyt, ni päätettii mennä tohon katolla hengailemaan, ja odottelemaan auringon nousua. Siinä pojat uiskenteli, ja juteltiin mukavia. Joskus klo 7 jälkeen aurinko nous, ja mentiin nukkumaan.

Pojat valmiina Banglalle. Kyllä, vasta menossa.

Cocktail-ämpäri

Jaakko, Olli, Osku ja Esko Bangla roadilla

Sunnuntai alko rauhallisesti, jatku rauhallisesti KFC-ruoan kera, ja päättyi rauhallisesti.

Maanantaina meillä oli vihdoin ja viimein se duunipalaveri. Vasta joku 2,5 viikkoa myöhässä, tai jotain. Mut ihan hyvä palaveri oli, saatii käytyä asioita eteenpäin, ja saatiin jopa tietää, mikä meidän harjottelun "lopputyö" tulee olemaan. Oltii siitä jo perjantaina illallisella kuultu huhua. Mut kerron siitä ehkä joskus lähempänä. Roope lähti illalla Kata Beachille moikkaamaan serkkuaan, ja me muut jäätiin kämpille hengailemaan. Käytiin tossa lähistöllä jossai TexMex paikassa syömässä, mitä ei oltu aikasemmin ees nähty! Erittäin hyvät ruoat oli, eikä tullu ees kalliiks. Alkuruoka+pääruoka+olut oli jotain 6 euroa. Ja siel oli ilmanen WiFi. Kotiin päästyämme katottii vielä yks leffa, minkä jälkeen alettiinki valua nukkumaan.

Tänään tiistaina meiän oli tarkotus tehä töitä. Mut lähettii mielummi päivällä koko porukalla eläintarhaan! Pakko myöntää, et ainaki omasta mielestäni oli pieni pettymys, se oli hirveen sekava mesta, missä ei löytäny oikei mitää, ja puolet eläimistä oli krokotiileja, ja sit siel oli erilaisia eksoottisia lintuja, muutama tiikeri ja pantteri, joku karhu, käärmeitä, apinoita, kameleita, vuohia, oranki, jotai poron tapasia eläimiä, norsuja ja erilaisia strutsin sukulaisia. Ja strutseja. Nähtii kans apinashow, krokotiilishow, ja norsushow, missä noi eläimet teki kaikennäkösiä temppuja ohjaajien johdolla. Krokotiilit ei kyl tehny oikeestaan muuta, kun koitti purra ohjaajien päät irti, kun ne laitto päänsä niiden leukojen väliin. Eläintarhareissu oli kyl näkemisen arvoinen, mut kyl mä silti toivoin et siel ois ollu enemmänki erilaisia eläimiä. Aika paljo siel oli kyl häkkejä tyhjinä, ehkä nyt on sit vaa low season eläintarhoissakin meneillään..? Mene ja tiedä. Meiän kolme vierasta varas tänään itelleen matkat Koh Samuille, tai jonneki muulle Koh:lle, en nyt millään muista. Kuitenkin, ne on menossa viikonloppuna järjestettäviin fullmoon partyihin, jotka on siis aika käsittämättömän kokoset bileet tuolla jossain päin Thaimaata. Meiän ois tarkotus kanssa lähtee sinne, pitäs vaa vielä vähän pomon kanssa hieroa diiliä, et saadaanko pitää vähä pidempi viikonloppu. Huomenna aamulla ollaan siis ekaa kertaa puoleentoista viikkoon vaan nelisin tässä kämpässä. Voi olla melko hiljasta sitte taas.

Oranki ja Jaakko

Oranki ja Niksu

Norsu-show

Osku, Esko, Roope ja Jaakko eläintarhalla

Mutta nyt Eskon ja Ollin hedelmäblogi tekee varovaisen comebackin! Ensimmäisten kirjoitusten joukossa on kuva, missä mä syön sitä "Dragonball Z" -hedelmää. Toivon kovasti, ettei siit oo viel tullu kirjotettua hedelmäblogia, koska mä aion tehä sen nyt! En kuitenkaan jaksa tarkistaa, oonko jo kirjottanut, koska oon laiskalla tuulella. Hedelmä on tosiaan erittäinki näyttävä ulkoisesti, mikä houkuttelee kaikki seikkailun haluiset sitä maistamaan. Hedelmä kannattaa vetää ihan vaan veitsellä keskeltä puoliks, ellei siitä oo tarkotus tehdä jotain joutsenveistoksia. Hedelmä näyttää sisältä melkolailla kiwiltä, paitsi että tää on valkoinen, kun kiwi on vihreä. Hedelmälihan rakenne on kanssa aika samanlainen, eli sitä on helppo lähteä lusikalla tosta syömään. Maku on kuitenki yllättävän mitäänsanomaton. Ei nää oo mitenkään raaoilta vaikuttaneet, mitä on tullu syötyä, mutta makua ei vaan tunnu ollenkaan olevan. Kuitenkin, ihan kiva välipala. Niin ja hedelmän nimi ei tosiaan oo Dragonball Z, mut suht lähelle kuitenkin. Tää on nimittäin dragon fruit. Jos en väärin muista, niin löytyy Suomessakin hyvin varustelluista ruokakaupoista. Jos muistan väärin, ni testatkaa sitte ku tuutte täällä käymään.

Dragon fruit

Halkaistu Dragon fruit

-Olli