Melkee viikko, eikä mitään kirjotettavaa? Yeah right.

Heipä hei taas, ja pahoittelut vähän pidemmästä kirjotustauosta! Valehtelisin, jos väittäisin, et on ollu nii kiire, ettei oo ehtiny kirjottamaan. Päinvastoin, vapaa-aikaa on tässä melkee viikon aikana ollu enemmän ku koko reissulla, mut silti tuntuu, ettei mitään kirjottamisen arvoista oo ehtiny tapahtua. Mutta, kai täs pitää nyt sit kirjotella muutaman päivän edestä, mitä ollaan puuhailtu. Pystyy jengi työpaikoillaanki vähä pakenemaan arjesta, kun pääsee lukemaan meiä blogia! Ainaki me toivotaan, että täl on semmonen vaikutus. Mutta, prologit sikseen, ja asiaan!

Keskiviikkoiltana tosiaa edellisen kerran kirjottelin tänne. Päätettiin siinä illalla vielä, että seuraavana päivänä mentäis kattomaan Big Buddhaa, josta saattaa aikasemmissa kirjotuksissa olla joku kuva. Torstaina herättii siis vähä aikasemmin (muistaakseni joskus klo 11), ja lähettii noin klo 12 ajamaan skoottereilla Buddhalle päin, piti kuitenki ehtiä jo klo 15 toimistolle palaveriin. Pieni jännäkakka oli housuissa matkalla, koska Big Buddhan tie on surullisen kuuluisa kuolonkolareistaan. Just pari viikkoa takaperin oli eräs turisti kuollu moottoripyöräonnettomuudessa. Toisaalta, mitäpä elämä ois ilman pientä kuolemanpelkoa? Paljon tylsempää! Siispä ajettiin sitä tietä rauhallisesti ylöspäin. Matkan varrella meiän ohi ajo yks jos toinenki porukka skoottereillaan, jotka tyyliin driftaili risteyksissä, joissa oli hiekkaa. Ei paljon vissii järki päätä pakottanu niillä, tuolla kun ei turvakaiteitakaan missään oo. Lisäks enne ku oltiin perillä, ni meiän pomo soitti, ja ilmotti, et palaveri on peruttu, ja et palataan asiaan seuraavalla viikolla. Eli vapaapäivä siunaantu siitäkin. Lopulta päästiin ylös, ja voitiin huokaista jo puoliks helpotuksesta, kun ois enää puolet kuoleman tiestä jäljellä, alaspäin mentäessä siis. Big Buddha oli kyllä vaikuttava, vaikka hieman keskeneräinen olikin. Oiskohan sen halkasija ollut (juuresta) noin 25m, ja korkeus 45m. Mulle tuli kyl shokkina, ettei se ookaan joku tuhansia vuosia vanha esi-isien hiellä ja verellä pystyttämä mega-monumentti, vaan se on joku 10 vuotta sitten alotettu projekti, joka on vielä osittain kesken. Puolet hienoudesta katos samantien. Suosittelen silti lämpimästi siellä vierailemista, jos täällä päin pyörii!

Big Buddha

Roope ja joku resonaattoripelti

Roope, Esko ja Mikko Big Buddhan näköalaspotilla

Perjantaina päästiin töihin, noin kolmeks tunniks. Käytii yks vene purkamassa kaikista firman varusteista, jotta sen pystyy viemään telakalle. Chalongin satamassa roudattiin koko botskin sisältö yhteen lava-autoon, ja lähettiin sen kyydissä sitten kohti toimistoa, missä purettii tavarat, ja järjesteltiin niitä paikoilleen. Illemmalla lähettii sitte työporukan kera Chalongille viettämään iltaa. Mentiin aluks saunomaan, kyllä, saunomaan! Toisaalta, saunassa ei ollu kiuasta, mihin heittää vettä, vaan se oli herbal savusauna. Mut aika hyvät "löylyt" sielläki sai, ja yrttituoksut takas sopivan raikkaan fiiliksen. Tuoksu saatto olla jotai ihan muuta ku raikas, mut se ei omaa mieltä haitannu. Saunan ulkopuolella oli lisäks yhden istuttava jääpalju, jossa pysty hieman vilvottelemaan, niin halutessaan. Meidän tullessa siinä tosin oli pari hassua jäätä enää jäljellä, loput oli sulanu jo vedeks. Mä olin ainut, joka meistä neljästä siihen uskaltautu dippaamaan. Mitähä sitä arviois, jotain +8-10c se varmaan oli, iha raikasta vaihteluu tohon +30c meriveteen. Saunomisen jälkeen mentiin tien toiselle puolelle "Office"-nimiseen baariin, missä oli lisää meidän työporukkaa. Siinä meniki ilosesti loppuilta, meiän dyykki-instructor jopa tarjos meille 1 tähden Jallua, minkä se löys reisitaskustaan, kuin ihmeen kaupalla. Kyllä oli hyvää!

Olli, Roope ja täyteen pakattu auto

Mitäs lauantaina. Roope lähti Nai Harnille ilman meitä kolmea. Meni sinne yhe duunikaverin kanssa. Me jäätii sitte kämpille, ja Mikko ja Esko lähti hakemaan meille ruokaa KFC:stä. Erittäin hyvä valinta. Kun pojat tuli sieltä, ni ne tossa iha meidän vieressä bongas pari Eskon kaveria, jotka oli tulossa meille vierailemaan. Pojat tuli tosiaan meille hengailemaan, ja alettii sitten viettämään pikkuhiljaa lauantaita. Roopeki saapu kämpille, ja jossai vaiheessa siirryttiin tohon katolle, kun vieraat halus fiilistellä uima-altaalla. Oltii siinä johonki 23 asti, kunnes sitte muut päätti, että lähetään Patongille. Entäs minä? Koitin mä siinä hetken vastustella, sanoin etten varmaa jaksa lähtee, mut sit Roope sano et on salee siistiä tällä kertaa, ku on eri porukka. No totta, lähetää sitte! Päästii sitte tutulle turvattomalle Bangla Roadille, ja sieltä löydettii ittemme johonki vissii pohjoismaalaiseen baariin. Tai ainaki se sisäänheittäjänainen oli ruotsalainen. Kait. Hirveesti en ite muista. Mentii sisään, ja siellä meille tarjottiin paukut ja drinkit. Tai ainakaan mä en omiani maksanu kellekään. Paukku tequilaa, ja drinkki mojitoa. En jaksanu ite alkaa kikkailee, ni päädyin vetää tequilan raakana. Aina yhtä hyvää. Siitä mentiin pöytään, ja paikka vaikutti jopa ihan hyvältä, munki mielestä! Noh, 10 minsaa myöhemmin totesin, että alkaa vähän heikko olo olla. Kävelin siitä sitte ulos, missä hetken fiilisteltyäni lähin mitään sanomatta taksilla kämpille. Kyl mä taksista laitoin kaikille tekstarin, ja kerroin lähteneeni, ettei ne huolestu. Ne tosin ehti huolestuu kuitenki, ku ne tajus et olin kadonnu, eikä ne ollu kattonu viel puhelimiaan. Kun kämpille pääsin, ni aika hyvin alko uni maistumaan samantien. Muut tuli jotain 3 tuntii mun perässä kämpille, ja niillä ei ollu kellään avaimia. Pojat oli siinä hetken rämpänny ovikelloa, eikä mitään. Sit Esko kiipes kolmoskerroksen parvekkeelle, jotta sais koputeltua ikkunaa, että mä heräisin. En tiedä kenen idea kiipeeminen oli, mutta hyvin onnistu. Mä kuulemma nukuin ku pikkupossu, enkä heränny, vaikka Esko tyylii rikko ne ikkunat tosta välistä. Jotenki se sai keploteltua lopulta sen lukon auki, ja kaikki pääs sisälle nukkumaan. Mä toisaalt oon iha satavarma, ettei se oo ees ollu lukos se parvekkeen ovi, vaan ainoostaan kiinni. Se on kyl vähä tiukka, ni ehkä Esko sit luuli et se on lukossa.

Pitkään odotettu "Meanwhile in Thailand"-kuva

Sunnuntaina heräsin, ja ihmettelin miks mun parvekkeen ovi ja huoneen ovi on raollaan. Syy selvis sit ku muut heräili, ja sain kuulla jätkien "murtautumisesta" meiä kämppään. Mikäs siinä, pääasia että pääs sisälle nukkumaan. Kuultiin myös aamulla, et meiän naapurissa oli käyny edellisenä yönä murtovarkaita (ei kuitenkaa meiän pojat), ja vieny sieltä arvotavaraa. Vissii ei enää nukuta parvekkeen ovet eikä mitkään ikkunat auki. Muutenki tässä pari päivää ollu astetta vainoharhasempi. Mitään muuta sunnuntaina ei kyl tapahtunu. Ei niiku yhtään mitään.

Meanwhile in Thailand, pt.2

Rukoilijasirkka olohuoneessa

Maanantaiaamuna lähettii nelisin taas dyykkailemaan, kurssin viimenen päivä, vihdoin. Vastahan siinä on joku kuukaus menny. Lähettii taas  Raya Yain suunnalle, missä sukellettii päivän aikana yhteensä about puoltoista tuntia, uitiin 200m uintitesti, ja suoritettii loppukoe. Kaikki pääs kurssin läpi, ja nyt voidaa iteksee käydä sitte dyykkailemassa, kun vaan aikaa löydetään. Käytii kattomassa yhtä uponnutta botskia 18 metrissä, oli aika siistin näkönen. Lisäks nähtiin liuta uusia mereneläviä, minkä yhenkää nimeä en kyllä muista. Loppupäivänä ei sitte tapahtunu oikeestaan mitään, törkee sade alko kyl joskus ehkä klo 18-19 välillä, ja kesti reilu tunnin. Onneks oltii suurin osa siitäki ajasta just raflassa syömässä. Toinen meidän vieraista itseasias lähti takas Suomeen maanantaina, heti siinä aamulla ku meki lähettii dyykkaa. Toinen jäi vielä tänne.

Nyt onki tiistai, ja päivä on menny oikeestaa vaa katolla poolilla hengatessa. Nyt oon tosin ollu reilu tunnin täs parvekkeella kirjottamas tätä blogia. Yllättävän pitkään tähänki saa menemään aikaan. Kohtapuolin pitäs tulla uus vieras meille, jälleen yks Eskon frendi, joka lähti eilen Suomesta tänne päin. Illalla pitää vissiin poika viedä ulos iltaa viettämään. Luulavasti tie vie taas Banglalle, voi luoja..

Kaloja snorklatessa Nai Harnilla

Toisenlaisia kaloja snorklatessa Nai Harnilla

Supersuosion saavuttanut Eskon ja Ollin hedelmäblogi jää toistaiseksi määrittelemättömän pitkälle tauolle, koska täältä ei löydy enempää jänniä hedelmiä, eikä jakseta jostain omenoista ja ananaksista kirjotella! Puhuttii vähän, että pistettäs tähän tilalle ruokablogia pystyyn. Kuitenkin, jos lisää jänniä hedelmiä löytyy, niin hedelmäblogi saa luonnollisesti jatkoa. Hopes high!

Pakko lisäks kertoa meidän naapureiden traaginen tarina. Naapurit, jotka on tossa meitä vastapäätä koko meiä reissun ajan asunu, alko korjaamaan niiden kattoa perjantaina. Tai niin ainakin luultiin. Lauantaina niiltä oliki koko kämppä purettu siitä, ja työmaakoneet tuli pihalle kaivamaan kuoppaa. Ja kuopan kaivuu jatkuu edelleen. Toivottavasti naapurit ees puoliks vapaaehtosina sai siitä lähteä, sen verra pikanen niiden lähtö kumminki oli. Paalutuskonetta odotellessa.

-Olli

Naapurien asunto alussa...

...ja lopussa

"Busy, busy, busy!"

Hyvää keskiviikkoa! Pimeetä on, heinäsirkat metelöi, gekot juoksentelee ja korttelissa musa pauhaa. Taas on yhtä jos neljättäkin ehtiny tapahtumaan edellisen kirjotuksen jälkeen, jopa enemmän ku yleensä näin arkipäivinä. Päätettii siis lähteä tätä päivävyyhtiä vähän läpikäymään.

Tosiaan sunnuntaina viimeks kertoilin, kuinka päätettiin ottaa uus yritys sen Karon beachin suhteen. Noh, niinhän me sunnuntaina sitten mentiin, mutta vaan triona, koska Mikolla oli huono olo oikeestaan koko päivän. Väitti, ettei krapulasta johtunut. Lähettii siinä puolilta päivin matkaan ajelemaan skoottereilla vuorten ja kukkuloiden ja metsien halki kohti Karonia. Vartti myöhemmin oltiin perillä. Hengailtii suurin osa päivästä rannalla, lähinnä päästä päähän kävellen ja aaltojen kanssa meressä leikkien. Käytiin syömässä Buffalo Steak House -nimisessä raflassa, missä oli mukavasti "All menu -25%"-tarjous, ja johon saatiin vielä meidän työntekijäkorteilla lisäks -15% alennus. Eli halvalla päästiin. No ei aivan, ku pihviä syötiin, mut kuitenki. Kolmen henkilön ruoat alkuruokineen makso semmosen 35 euroa (alennukset otettu jo siis), eli päästiin aika kovasti nokittamaan se Katalla syöty neljän hengen "ennätyskallis" ruokailu 33 euroa. Ruoan jälkeen leikittiin vähä lisää aaltojen kanssa, ja pyörittiin myös ostoskatuja läpi. Mitään kivaa tosin ei löydetty, paitsi mun ja Eskon pitkään himoitsemia sala-hedelmiä. Lisää niistä edempänä. Sunnuntai-iltana meillä loppu kämpästä vesi. Siis se kraanoista tuleva vesi. Ja suihkuista. Ja vessanpöntöistä.

Karon Beach

Roope...

...ja Esko Buffalo Steak Housessa

Olli...

Mitäs maanantaina. Vesi ei aamullakaa toiminu, joten todettiin, et se on oikeesti loppu. Ei muuta ku puhelu vesi-yhtiölle, et tulee täyttää meiä vesitankin. Puhelu meni kutakuinki näin: "Hello, we don't have water. We need more water." "You more water?" "Yes" "We busy." "Sorry?" "We busy busy busy busy busy, call someone else." Eli ei vieläkään vettä. Soitettii meiä kämpän yhteyshenkilölle, ja se sano, et se hoitaa. Mentii töihin jo klo 0800, ku tuli firmalle isomman sortin tilaus, ja meiätki tarvittii sitte raatamaan kaikennäköst ekstrasäätämistä, mikä ei periaatteessa meidän työkuvaan kuulu. Eipä siinä, vaihtelu virkistää. Oltiiki töissä sit johonki klo 2100 asti, ja syötii tossa välillä pelkästään lounas. Jumankekka, eihän me nyt oikeesti tultu tänne töitä tekemään! Päätettii sit yhteistuumin, että pidetää tiistaina ansaittu vapaapäivä, ku ei töissäkään kukaan sanonu, että tarttis toimistolle seuraavana päivänä tulla. Fair enough. Vettä ei tosiaan päivän aikana saatu meiä kämpille, eli se jäis sitte seuraavaan päivään.

Sitte tiistaihin. Nukun, ja joku tulee tökkimään mua olkapäähän. Avaan silmät, katon oikeelle, siinä on Roope. Roope ilmottaa, että töistä soitettii, ja meiän pitää lähteä duuniin. Otan kännykän yöpöydältä kattoakseni kelloa. 06:47. 5 tuntia taaksepäin olin alkanu nukkumaan. Kiitti vapaapäivistä, 0715 me oltiin toimistolla. Tää isompi tilaus oliki vähä yllättäny työmäärällään ton henkilökunnan, ja ne totes, et meiät on pakko soittaa apuihin roudailemaan tavaroita, jotta kaikki saadaan sujumaan mukavasti. Lähettii Chalongin satamasta speed boatilla 0805 kohti Raya Yain saarta. Noin 0830 oltiin perillä, ja siitä alkoki sitte kamojen roudaus, mikä kesti noin 1030 asti. Ei siinä, vähä ku ois ollu varastolla töissä, eli kantamassa tavaroita paikasta toiseen. Mut aurinkoisella rannalla +33c? Voi luoja... Noh, tän jälkee kuultii, et ei meiä oikeestaa tarvi enää päivän aikana mitään tehä, paitsi sit ku lähetään pois, ni sama rumba. Eli loppuaika otetaan aurinkoo, ja käydää välil snorklaamas? Think again. Ei se nyt iha niin mennytkään, vaan koko päivä, eli noin klo 1800 asti, roudailtii kamoja ympäri Raya Yain rantaa, veneestä pois, ja takasin veneeseen. Veneellä ku tultii takas Chalongii, ni saatii siinä aaltojen keskellä vielä pestä veneen perässä kaikki hiekassa uitetut varusteet. Ja heikkaahan riitti, tyyliin Kiikala kertaa 100. Armeijan käyneet ymmärtää vertauksen. Oltii päivän päätteeks takas kämpillä siinä 2130. Iha hyvän pitunen päivä. Siisteintä oli vielä se, et vettä meille oltii käyty lisäämässä, mut nyt sähköt oli menny poikki, eli vesipumppu ei toiminu, eli vedestäkää ei ollu iloa. Vitun jees. Hyvää yötä ilman ilmastointia. Sähköt tultaisiin seuraavana päivänä korjaamaan noin 0800-0900 välillä. Näin yhteyshenkilömme kertoi.

Iso lisko Raya Yain saarella. Jotain 130cm pitkä päästä hännän kärkeen.

Tänään keskiviikkona, heräsin noin 0945. Koitin valokatkaisijaa, ei sähköjä. Ei siis aamukuselle tänäänkään omaan vessaan. Lähettiin joskus 1045 porukalla aamupalalle Chalongiin, kun ei kotonakaan mitään voinut tehä. Sieltä kun tultiin kämpille takas, ni onni ja autuus! Sähköt oli korjattu, eli sähköt, ja sen myötä vesi toimi. Kuinka luksusta! Alko jo olla vähä orpo olo ilman. Iltapäivällä lähettiin Nai Harnin rannalle, ku minä, Esko ja Mikko haluttii päästä snorklaamaan. Roope tuli mukaan vahtii meiän reppuja rannalle. Käytii siellä kans syömässä, ja tultii auringon laskun jälkee takasin kämpille.

Merisiili Nai Harnilla

Kaloja

Merenneito (Mikko)

Meritähti

Olli

Pitkä kala

Nyt sit Eskon ja Ollin hedelmäblogiin! Suuren suosion ansiosta hedelmäblogi löytyy jatkossa omasta osoitteestaan www.fruktbloggare.blogspot.com,
jotta hedelmistä kiinnostuneet voivat skipata kaiken muun turhan Thaimaa-schaiben, ja lukea vaan hedelmäosuutta. No ei nyt oikeesti. Ja takas asiaan. Mitään muuta uutta ei olla päästy maistelemaan, kun edellä mainittua salaa. Hedelmä oli aika kutittava avata, kiitos noiden "piikkien". Sisältä paljastu beige kiinteä päältä kuiva hedelmä, joka viel kannatti huuhtasta varmuudeks kraanan alla. Yksilöiden välillä oli yllättävän isoja makueroja, vaikka samasta tertusta olivatkin. Pääosin hedelmät oli makeita, ja mukavan kirpsakoita. Osa oli kuitenki vähä liian kitkeriä, jopa karvaita. Liekö menny parasta ennen päiväys sitte ohi..? Hedelmälihan sisällä oli lisäks kivi, et ihan liikaa ei syötävää näis hedelmissä ollu, mut todella maukkaita kuitenki! Jos Suomessa löydätte noita, ni suosittelen ostamaan ja maistamaan.

Sala-hedelmä; kuorittu, puoliks kuorittu, ei-kuorittu

-Olli

Heippa taas! Aurinko paistaa ja linnut laulaa, taitaa olla darra. Aurinko saattaa muulloinki paistaa, mut ainakaa sitä lintujen laulua ei ikinä huomaa, paitsi krapulassa.

Lähetään nyt torstaista liikenteeseen, kun oltiin sillon duuniporukalla yhen kaverin läksäreitä viettämässä tuolla Chalongin perukoilla. Ilta meni siinä mukavasti ryypätessä ja seurustellessa, ja loppuillasta sitte yhteislauluja hoilatessa. Melko suomalainen ryyppyilta siis. Meillä neljällä nyt oli snadisti laimeempaa, kun noilla muilla, koska piti seuraavana päivänä lähtee sukeltamaan, ni ei viittiny iha hirveit tumui vetää. Joskus klo 2 aikaan muu porukka lähti sitte jatkamaan Patongin Bangla roadille, minnepä muuallekaa. Me lähettii siinä vaiheessa himaan, ja nähtii matkalla yhet skootteripannutukset. Kotiin ku päästii, ni oli semmone karkee neljä tuntii aikaa nukkuu, enne ku piti herätä.

Noh, about neljän tunnin päästä alettii sitte heräillä perjantaihin, intoa puhkuen. Ajeltii sitte astetta väsyneempinä Chalongin satamaan, mistä lähettiin tutulla botskilla kohti Raya Yain saarta. Matkan aikana syötii vähä aamupalaa, ja otettii aurinkoa. Perillä päästiinki sitte heti tositoimiin, eli sukeltamaan. Aamupäivä suju pitkälti erilaisten juttujen harjottelussa, ja iltapäivällä keskityttiin enemmän vedenalaisiin maisemiin. Syvimmillää käytiin jossain 12 metrissä, ja nähtii taas kaikennäköst eliöö merikäärmeistä merisiileihin. Loppuvaiheessa mulla alko vähä varpaissa vetää suonta, ni pysähdyin sit hetkeks ja aloin venytellä pinnan alla. Ehkä cooleinta ikinä. Ku noustii takas botskii, ni lähettii takas Chalongin satamaa kohti. Paluumatka meni melko pitkälti päikkäreitä nukkuessa, sen verran väsytti edellisen yön jäljiltä.

Lauantaina oli kovasti tarkotus lähtee vallottamaan Karon beachia, mut tuliki sen verra duuniesteitä, et meiä piti jäädä kämpille oottamaan yhtä tekstaria. Käytii kuitenki aamulla vetämässä aamiaisbuffet, mikä makso suunnillee 5 euroa. Tarjolla oli paahtoleipää, kinkkua, juustoa, voita, pekonia, nakkeja, paistettuu riisii, höyrytettyi vihanneksii, muroja, hedelmiä, papuja tomaattikastikkeessa, ja jotain varmaan vielä. Lisäks saatii päättää otetaanko paistettu kananmuna, vai omeletti siihen kylkeen. Ei oo varmaan noin täytee tullu itteään viel syötyy missää vaihees tätä reissua, ei voi siis valittaa aamiaisesta. Tultii sit takas kämpille, venailemaan sitä tekstaria. Joskus klo 19 aikaa todettiin, et sitä tekstaria ei varmaan tuu, et voidaa kyl  lähtee jonneki. Aurinko oli tietysti jo laskenu, ja tuuli oli semmosta sadetta enteilevää. Mut mikäs siinä, ei muuta ku mopon selkään, ja Chalongille! Justiinsa ku mopot parkkeerattii, alko tihkuu vesi. Onneks löydettii nopeesti ravintola, missä syödä, koska taivas repes siinä näppärästi just ku astuttii ovesta sisään. Syötii rauhassa meiän BBQ-illallinen, ja ootettii et sade lakkaa. Loppuilta pörräiltiiki paikallisissa baareissa, pelailemas biljardia. Mäki vahingossa voitin jonkun paikallisen biljarditaiturin, jolle Esko ja Roope hävis, ja jonka kanssa Mikko ei uskaltanu ottaa ees matsii. Piipahdettii kans jonkun suomalaisen baarin avajaisissa, missä tehtiin tuttavuutta hiihtopukuisen helsinkiläismiehen kanssa, joka on asunu 14 vuotta Thaimaassa.

Nyt onki sitte sunnuntai, klo on 10.46, mä syön aamupalaa ja skrivailen tätä, ja venaan millo muut herää. Roope on itseasias hereillä, puhuin sen kans Facebookissa joku aika sit, se ei vaan oo jaksanu vielä tulla ulos huoneestaan. Tänään otetaan revanssi ton Karon beachin kanssa, saa ees jotain järkevää tänki viikonlopun aikana tehtyä!

Haha, naapuri alko just poraamaan seinää! Jos pojat viel äsken nukku, ni ei nuku kauaa, muahahaha!

-Olli

Uimareissu ja muuta..

Jos minäkin vaikka avaisin vaihteeksi sanaisen arkkuni.

Niin. Pitäisi tätä blogia varmaan kirjottaa vähän useammin, kun on niin vaivalloista miettiä, mitä tuli tehtyä muutama päivä sitten. No joka tapauksessa, loppu viikosta teimme pitkälti rästiin jääneitä koulutehtäviä, joka osoittautui jostain kumman syystä erittäin haastavaksi. Onneksi perjantaina ja lauantaina oli melko huonot säät (puoli pilvistä ja muutama tippa vettä), joten auringon otto ja muut aktiviteetit oli pitkälti pois luettuja. Tehtävät oli lauantai iltaan mennessä tehtyjä ja lähdimmekin viettämään rauhallista iltaa Naiharnin rannalle. Rannalla oli jonkun sortin markkinat menossa, lavoineen ja kojuineen. Meille sopivaa tekemistä tarjosi vanha Volkswagen Transporterin, joka oli muutettu liikkuvaksi baaritiskiksi jostai sai 100 bathilla minkä tahansa drinkin tai reilulla 200 bahtilla ämpärillisen samaa tavaraa. Hinta / viina suhde oli kohillaan, ja valitettavasti drinkit jouduttiin jättämään yhteen (pois lukien Roope joka tilasi ämpärillisen Mojitoa), koska liikkeellä oltiin skoottereilla.

Sunnuntaina päätimme pitää ensimmäisen virallisen rantapäivän samaisella rannalla, missä vierailimme edellisenä iltana. Auringossa ei kuitenkaan hirveästi tullut makoiltua, koska kymmenen minuutin oloilun jälkeen, pelkäsin menehtyväni nestehukkaan runsaan hikoilun johdosta. Onneksi keksittiin mielekkäämpää puuhaa eli aalloissa leikkimistä ja vedessä peuhaamista.

Illalla käytiin läheisessä BBQ mestassa syömässä. Buffetti lähti 99 bahtilla. Tällä hinnalla saatiin pöytään jonkun näköinen grilli systeemi jossai sai sitten itse paistaa erimakuisia nauta, kana, possu ja merenelävä paloja. Tarjolla oli myös erinäisiä lisukkeita riiseistä perunamuusiin, jälkiruuaksi tuoreita hedelmiä. Erittäin maittava ja erilainen ruokailusysteemi, joutuu ehkä käydä uudestaankin kokeilemassa.

Maanantai meni pitkälti rutiinin omaisesti, paitsi itse lähdin illalla testaamaan paikallista kamppailusalia tai pikemminkin keskusta nimeltä Tiger Muay Thai. Konseptina keskus oli varsin erilainen mihin on tottunut kotopuolessa. Tiger Muay Thai tarjoaa kamppailijoille kaiken eri treeni mahdollisuuskista (MMA, BJJ, Muay Thai, punttisalit, kuntoilu ym.) ravintolaan ja majoituksiin. Vähän niinkuin lajin harrastajan all inclusive hotelli hyvillä valmentajilla ja tiloilla. Illan BJJ tai pitkälti lukkopaini tunnin veti ruotsalainen Wiktor Svennson, joka kaikin puoli vaikutti osaavalta kaverilta. Muut treenaajat olivat laaja sekoitus eri kansallisuuksia, paikallisia ei tainnut olla yhtään. Ilman pukua harjoittelun syy valkeni minulle ensimmäisen 10min aikana, jonka jälkeen loppu treenit vietin tasaisen jäätävässä soijassa. Kaiken kaikkiaan hyvät treenit ja uudemman kerran tulee varmasti käytyä, mahdollisesti puvun kanssa kunhan lämpöön kerkeää tottua, lukkopainia kun ei kovin paljon ole tullut treenailtua ja puvun kanssa helpompi kuristaa.
 

Jatkoa Ollin ja Eskon hetelmäblogille. Tällä kertaa maistelimme mangosteeta ja Golden Guava. Mangosteen on omituisen näköinen otus, jonka paksun kuoren sisältä löytyi valkosipulinkynnen näköisiä hedelmän paloja. Hedelmä oli erittäin maukas, jollain tapaa marjaisa, mutta itse en ainakaan keksi minkä marjan. Erittäin positiivinen yllätys, joka kyynikko Mikon mielestä. Golden Guava muistutti melkolailla omenaa, joskin maultaan hieman erilainen. Analyysin tulos oli, että todennäköisesti guava oli raaka, koska siltä se pitkälti maistui. Pitää siis etsiä vielä jostain kypsä versio mihin verrata.


T: Esko

Jotain videomateriaalia sunnuntain uimareissusta + mopoilu pätkiä Katalle vievältä vuoristotieltä.

Heipä hei taas! Kelasin aluks, et kirjotan yhen vakavahenkisen raapustuksen tänne, mut sit totesin, et se vaan pilaa tän blogin koko boogien!

Taisin tuolla aikasemmin mainita, et heti tos meiä kämpän vieressä on työmaa, mis duunataa paalutuksia ma-la klo 9-19 joka päivä? No en kertonu noin spesifisti, mut nytpä tiedätte! Kuultiin eilen, et sen talon rakennuttaja asuu täs meidän asuntokompleksissa, ja toimistolta yks tyyppi tuntee sen. Kuulemma se rakennus tossa vieressä tulee olemaan just sillee sopivan vittuilevan vähän korkeempi ku tää talo, jolloin se pilaa tän talon kattoterassin merinäköalan. Ei siinä, tuskinpa nousee niin korkeeks sinä aikana, mitä me täällä ollaan, mut tuleville asukkaille vähä ikävämpi homma. On se siistii, ku kukaa ei ees voi mitään "virkatietä" käyttäen estää sitä äijää rakennuttamasta siitä noin korkeeta, hieno maa tämä! Äijä vois vaik syödä omat tennissukkansa, ja jättää muiden merinäköalat rauhaan. Eipä tääkää nyt kummemmin tota hyvää boogieta pidä yllä.. Katotaa jos seuraavassa kappaleessa!

Roope olkkarissa sohvalla, Mikko ja Olli ruokapöydän ääressä, ja äärioikealla kaistale jääkaappia ja keittiön ikkunaa

Koittelin eile taas läppärin kaljatoleranssia, sitä pitää ain välil testailla, ettei pääse laitteen nesteen sietokyky laskemaan. Tehtii tosiaan Mikon kanssa yht kouluprojektia mun koneella tässä kämpillä, ja tottakai mä onnistuin kädellä sitte tönäsemään mun bisselasin kumoon puoliks toho näppikselle. Eipä siinä, hyvin kirjottaa ja muutenkin toimii. Oli jo kolmas kaljahuikka kyseiselle läppärille, mikä on osoittautunut varsin "känniääliöproofiks". Tai muuten vaa bissenkaatajaääliöproofiks. No anycase, tänään oltiin Mikon kanssa ennätysaika töissä, joku 0900-1730. Ei oltais muuten varmaa ees menty, mut meiä piti huollattaa meiän mopo. Siin on täs parin viikon aikana palanu takavalo, palanu etulähivalo, menny molemmat jarrut käytännös paskaks, ja lisäks se kaasari on ollu koko ajan snadisti tukos. Tai jotain, emmä noista mitään ymmärrä. Vietii sit mopo toimistolle aamulla, jotta yks työntekijä ois sen siitä huollattanu. Mut se sit ilmottiki, et se tuo meille vähä paremman mopon vaihdossa. Mikäs siinä, nyt on mopo joka toimii, joka syö vähemmän bensaa, kulkee kovempaa, on tukevamman olonen, ja siin on liekkikuvio penkissä! Ei noil muil nii välii, mut come on, LIEKKIKUVIO, onks siistimpää! Lisäks saatii vähä lisää kypäriä, et saadaa vähä paremmin päähän sopivia. Mäki luovuin mun pinkistä potasta, ku tommonen punanen lipallinen potta istu päähän ku tuoppi käteen. Elämme siis muutosten aikoja.

Golden Sweet Tamarind, vasemmalla kuorineen, oikealla kuorittuna.
Ulkonäkö on ehkä vähän epämääräinen. About sormen mittasia pötköjä.

Ollaan Eskon kanssa alotettu pienimuotoinen hedelmäseikkailu täällä. Pyritää joka päivä löytämään joku uus eksoottinen hedelmä kaupasta, mitä sitte maistellaan. Tähän asti ei oo tullu mitään iha järkyttävää vastaan, lähinnä mauttomia, vaikeesti kuorittavia, tai sit kaikin puolin suht ok. Tänään ostin meille pussillisen (ku pienempää annosta ei löytyny) Golden Sweet Tamarindeja. Paljoo niissä ei syötävää ollu per kappale, mut ne oli ihan hyvän makusii, vähän ku taatelia söis.

Täs on nyt koko reissun (ja vähän jo ennenki) tuntunu, et kaikki Thaimaassa tapahtuvat turistikuolemat hyppää kovasti mediasta silmille. Ennen reissua oli neljä ruotsalaisnuorta menehtyny taksin kyydissä, kun taksi oli ajanu kolarin. Pari päivää sitte joku suomalaismies joutu moottoripyöräonnettomuuteen, ja menehty. Tänään luettiin, et Bangkokissa on ollu hotellipalo, jossa on kans kuollu turisteja. Ja tänään luettiin myös, että venäläismies oli kuollu hotellin uima-altaan kaiteesta saamaansa sähköiskuun. Pakostaki pistää vähän pelottamaan, ku tietää ite viettävänsä täällä vielä reilu 2 kuukautta. Pitänee vaa välttää takseja, mopoja, hotelleja ja uima-altaita. Helppo homma... yeah right.

Eipä kai muuta, ei mul oo ees kuvia tähä pahemmin tarjota. Jos haluutte kattoo kuvia, ni laittakaa Googlen kuvahakuun "Phuket nice views", tai katelkaa tosta alhaalta meidän ottamia. Hyvää viikonloppua!

-Olli

Tänään Mikko kokeili hampurilaisonneaan uudessa ravintolassa. Eikä pettynyt, burgeri nimittäin oli iso! Ei nyt mikään Big Mac -iso, mut kuitenkin.

Perjantaina meillä oli firman Staff Party. Pieni vääryys melkee mennä sinne reilu viikon työnteon jälkeen, mut ei kutsusta voinu kieltäytyäkää! Tarjolla oli ruokaa, ja miedompia alkoholijuomia. Illan ohjelmassa oli juomista, syömistä, vapaamuotoista seurustelua, juomista, palkintojen jakoa, tanssimista, juomista, ja runonlausuntaa (jotta sai lisää juotavaa kylmäarkunvartijoilta). Hyvät oli kinkerit, ja lähettii jatkamaan hyvää meininkiä sitte Patongin yöelämään. Nyt saatatte miettiä, et miks sinne, ku viimeks lyttäsin sen täysin? Noh, kaikki meni sinne, ni pakkoha sinne oli mennä. Oltaispa jääty kotikulmille.

Lähettii porukalla sitte kahdella pickup-autolla kohti Patongia, yhteen autoon mahtu 3 sisälle, ja joku 7 sinne lavalle. Suuta ei päässy matkankaan aikana kuivaamaan, ja sen huomas sitte perille saavuttua: Mikään ei maistunu, paitsi kahvi. No sitähän ei baarista saanu, ni otin sitte Red Bullin, eikä ollu ollenkaa hyvää. Jumitettii joku pari tuntia yhessä yökerhossa, kunnes se meni kiinni, ja päätettii sit Mikon kanssa, et lähetää kämpille. Esko ja Roope seuras muita seuraavaan yökerhoon, mut juoksiki meidät sitte kiinni hetken päästä. Jengi oli menossa Seductioniin. Jostai syystä ei poikia miellyttäny. Siitä tultii taas sitte repivien ja tarttuvien käsien läpi rantakadulle, mistä otettii eka mahollinen Tuktuk (taksi) kämpille.

Mikon eka kerta KFC:ssä

Seuraava päivä alko verkkaisesti, mut se ei meitä paljoo hidastanu, vaa lähettii vallottamaan KFC, darrasafkan luvattu maa. Vaikkei oikeestaa darraa kellään ollukaan. KFC on siitä hyvä, et siihen voi aina luottaa. Maassa ku maassa. Se vaan toimii. Mikkoki ensikertalaisena tunnusti sen erinomaisuuden.


Käytiin yks päivä tosiaan Promthep Cape Viewpointilla, josta kuvia aikaisemmassa postauksessa. Mielettömän siisti mesta, jos joku on tännepäin tulossa joskus, niin kannattaa käydä vilkasemassa.

Eilen kämpillä koettiin myös kauhun hetkiä: alakerran vaatekaapista löyty hämähäkki. Eikä ollu mikää suomalainen hämähäkki, vaa iha hemmetin iso! Onneks mä en enää nuku siinä huoneessa, kiitos huonekierron. Onnea Mikolle! Illallisen ajan mietittii kaikennäkösiä sotasuunnitelmia sen hämähäkin poistamiseks meiä kämpästä. Ideoita lenteli dödöliekinheittimestä kiehuvaan veteen, paistinpannusta pitkään bambuvarteen. Ja me päädyttiin lakasuharjaan. Neljä rohkeaa miestä siihen operaatioon vaadittiin, että saatiin se hämähäkki kaapista pois ja ulos terassille: Yks, jolla se harja oli, ja kolme muuta, jotka seiso sängyn päällä turvassa ja tsemppas ja anto ohjeita. Aika vaivatta se lopulta meni, mut silti koko operaation ajan oli semmonen pikkutyttöhysteeria jokasella jätkällä päällä.

Kerrotaa nyt vähä töistäki. Mä ja Roope pidettii tänää vapaapäivä, Mikko ja Esko oli tunnin verra toimistolla. Oikeesti tehtii kyl etätöitä kämpiltä käsin.

-Olli

Roope Promthep Capen kärjessä

Olli ja Dragon Ball Z -hedelmä

Katkeruudesta

Saatanan kusettajat. Ei pidä ikinä uskoa mitään mitä ravintoloiden sisäänheittäjät sanoo tai miltä ruoka näyttää Menússa. ”yes, yes, we have good food and cheap!” Ensimmäisen kerran koin karvaisen pettymyksen, kun tilasin hampurilaisen paikallisessa rantaravintolassa.
Ravintola oli kaikin puolin siisti paikka. Asiallinen palvelu, siistit pöytäliinat, kalusteet jne, mutta kun eteeni kannettiin hädintuskin ”lihalla” täytetty näivettynyt sämpylä plus pari pientä ranua, illuusio idyllisestä rantakumppilasta romuttui täysin.

Tilasin hampurilaisen, koska se näytti kuvassa helvetin hyvältä. Lisäksi hinta (200 bahtia) antoi myös olettaa, että kyseessä olisi voinut olla suht laadukas purilainen. Halusin myös antaa Thaimaalaalle mahdollisuuden näyttää, mitä annettavaa heillä on länsimaiselle kulttuurille.
Olin nälkäinen, vittuuntunut, pettynyt ja vihainen, mutta olin liian kohtelias näyttääkseni tunteitani. En tiedä pystynkö enään luottamaan paikallisiin hampurialasiin. Katkeruuden verho kietoi minut tiukasti syliinsä. Katkeruus kiteytyy huonossa ravintolakokemuksessa.

Muuten on ollut kyllä vitun siistiä ja ruoka on ollut perkeleen hyvää!

-Mikko

Panorama kuva Promthep Capelta

Olli ja Mikko iloisina

Promthep Cape ilmasta käsin kuvattuna

Esko Promthep Capen kärjessä

Grape, Crab vai Crap

Nyt on mieletön stormaus, mieletön flow, idiksiä lenteli joka suunnasta! Kuten Pasilan pikkujouluja suunnitellessa.

Vihdoin eilisiltana päästiin maistamaan shishaa paikalliseen ravintolaan. Se onki toistaseks ainut, mistä ollaan sitä löydetty, vesipiippu kun ei Thaimaassa oo samanlainen koko kansan laji kuin useissa muissa Aasian maissa. Makuvaihtoehtoja oli perinteiset omena, mansikka ja minttu, lisäks vesipiipun veden ois voinu korvata mm. maidolla, vodkalla, viskillä ja tequilalla, mut me aateltii ainaki näin aluks pysyä ihan vedessä, töitä tässä kumminki oli tänäänki. Lisäks löyty yks arveluttavampi maku listasta, "Grap". Mietittii siinä, et onks kyseessä Grape, Crab vai Crap, ja viimeisimmän luoman kauhukuvan takia ei uskallettu sitä kokeilla.

ja Mikon välillä

Henkevä keskustelu Ollin...

Siinä ku piippua polteltiin, ni nähtiin ensimmäinen liikenneonnettomuuski siinä viereisellä tiellä: Joku turisti ajo skootterilla, ja yhtäkkiä koira käveliki siihe skootterin eteen, turisti väisti, ja pannutti sitte katuun. Ei onneks pahemmin käyny, kyynerpää ja polvi vähä naarmulle, koiralle ei käyny mitään. Pelottavan näkönen ja kuulonen tilanne kuitenki.

Roope shishalla...

ja Esko kans

Tänään oli sitten epärutiininomaisempi päivä, koska mä ja Esko mentii toimistolle jo klo 0700, ja Mikko ja Roope jäi kämpille nukkumaan. Pointtina siis se, että nähdään firman toimintaa heti aamun alusta, kun tähän asti on menty sinne vasta ysiks joka päivä. Käytii Eskon kanssa sitte kymmenen aikaa vetämässä English Breakfastit yhessä raflassa, ei jaksettu tulla kämpille aamupalaa tekemään. Tultii siitä sitte kämpille, ja yllättäen pojat oliki jo heränny, vaikka ois ollu mahis nukkua vaikka kuinka pitkään. Ehkä tolla viereiselle rakennustyömaalla oli osuutensa herätyksessä. Jos haluutte joskus nähä mielettömän alkeellista, mutta tajuttoman nerokasta paalutusta, tulkaa Thaimaahan. Ei pahemmin oo hienoja laitteita, mitkä tekee kaiken työn.

Olli, Mikko ja päivän ToDo

Otettii tänää ekaa kertaa aurinkoa tossa puolen päivän aikoihin, eka päivä oikeestaa ku ollu siihen mahis. Eipä siinä, kaikki palo enemmä ja vähemmä, vaikkei siinä oltu ku pari tuntia. Osalla oli 20-, osalla 30-, ja osalla 50-vahvuista aurinkorasvaa, mut ei se tolta auringolta kyllä pelastanu. Tietääpä tästä lähin, ettei kannata paljoo yli tuntia olla kerralla auringossa.

Esko tulkitsee Ollin muistiinpanoja

Klo 1500 mentii sit takas toimistolle, ja pidettii ensimmäisen viikon jälkeinen palaveri, missä näytettii Powerpointilla, mitä ollaa viikon kanssa selvitelty. Siinä saatiin pari tuntia kulumaan, minkä jälkeen
Mikko ja Roope jäi sitte vielä toimistolle kattomaan
ilta- ja sulkemismeininkiä noin klo 1900 asti.


Tässä sitte vähä meidän reissun alkufiilistelyä, lisää luvassa myöhempänä: