Tänään Mikko kokeili hampurilaisonneaan uudessa ravintolassa. Eikä pettynyt, burgeri nimittäin oli iso! Ei nyt mikään Big Mac -iso, mut kuitenkin.

Perjantaina meillä oli firman Staff Party. Pieni vääryys melkee mennä sinne reilu viikon työnteon jälkeen, mut ei kutsusta voinu kieltäytyäkää! Tarjolla oli ruokaa, ja miedompia alkoholijuomia. Illan ohjelmassa oli juomista, syömistä, vapaamuotoista seurustelua, juomista, palkintojen jakoa, tanssimista, juomista, ja runonlausuntaa (jotta sai lisää juotavaa kylmäarkunvartijoilta). Hyvät oli kinkerit, ja lähettii jatkamaan hyvää meininkiä sitte Patongin yöelämään. Nyt saatatte miettiä, et miks sinne, ku viimeks lyttäsin sen täysin? Noh, kaikki meni sinne, ni pakkoha sinne oli mennä. Oltaispa jääty kotikulmille.

Lähettii porukalla sitte kahdella pickup-autolla kohti Patongia, yhteen autoon mahtu 3 sisälle, ja joku 7 sinne lavalle. Suuta ei päässy matkankaan aikana kuivaamaan, ja sen huomas sitte perille saavuttua: Mikään ei maistunu, paitsi kahvi. No sitähän ei baarista saanu, ni otin sitte Red Bullin, eikä ollu ollenkaa hyvää. Jumitettii joku pari tuntia yhessä yökerhossa, kunnes se meni kiinni, ja päätettii sit Mikon kanssa, et lähetää kämpille. Esko ja Roope seuras muita seuraavaan yökerhoon, mut juoksiki meidät sitte kiinni hetken päästä. Jengi oli menossa Seductioniin. Jostai syystä ei poikia miellyttäny. Siitä tultii taas sitte repivien ja tarttuvien käsien läpi rantakadulle, mistä otettii eka mahollinen Tuktuk (taksi) kämpille.

Mikon eka kerta KFC:ssä

Seuraava päivä alko verkkaisesti, mut se ei meitä paljoo hidastanu, vaa lähettii vallottamaan KFC, darrasafkan luvattu maa. Vaikkei oikeestaa darraa kellään ollukaan. KFC on siitä hyvä, et siihen voi aina luottaa. Maassa ku maassa. Se vaan toimii. Mikkoki ensikertalaisena tunnusti sen erinomaisuuden.


Käytiin yks päivä tosiaan Promthep Cape Viewpointilla, josta kuvia aikaisemmassa postauksessa. Mielettömän siisti mesta, jos joku on tännepäin tulossa joskus, niin kannattaa käydä vilkasemassa.

Eilen kämpillä koettiin myös kauhun hetkiä: alakerran vaatekaapista löyty hämähäkki. Eikä ollu mikää suomalainen hämähäkki, vaa iha hemmetin iso! Onneks mä en enää nuku siinä huoneessa, kiitos huonekierron. Onnea Mikolle! Illallisen ajan mietittii kaikennäkösiä sotasuunnitelmia sen hämähäkin poistamiseks meiä kämpästä. Ideoita lenteli dödöliekinheittimestä kiehuvaan veteen, paistinpannusta pitkään bambuvarteen. Ja me päädyttiin lakasuharjaan. Neljä rohkeaa miestä siihen operaatioon vaadittiin, että saatiin se hämähäkki kaapista pois ja ulos terassille: Yks, jolla se harja oli, ja kolme muuta, jotka seiso sängyn päällä turvassa ja tsemppas ja anto ohjeita. Aika vaivatta se lopulta meni, mut silti koko operaation ajan oli semmonen pikkutyttöhysteeria jokasella jätkällä päällä.

Kerrotaa nyt vähä töistäki. Mä ja Roope pidettii tänää vapaapäivä, Mikko ja Esko oli tunnin verra toimistolla. Oikeesti tehtii kyl etätöitä kämpiltä käsin.

-Olli

Roope Promthep Capen kärjessä

Olli ja Dragon Ball Z -hedelmä