maanantai 5. maaliskuuta 2012

Katkeruudesta

Saatanan kusettajat. Ei pidä ikinä uskoa mitään mitä ravintoloiden sisäänheittäjät sanoo tai miltä ruoka näyttää Menússa. ”yes, yes, we have good food and cheap!” Ensimmäisen kerran koin karvaisen pettymyksen, kun tilasin hampurilaisen paikallisessa rantaravintolassa.
Ravintola oli kaikin puolin siisti paikka. Asiallinen palvelu, siistit pöytäliinat, kalusteet jne, mutta kun eteeni kannettiin hädintuskin ”lihalla” täytetty näivettynyt sämpylä plus pari pientä ranua, illuusio idyllisestä rantakumppilasta romuttui täysin.

Tilasin hampurilaisen, koska se näytti kuvassa helvetin hyvältä. Lisäksi hinta (200 bahtia) antoi myös olettaa, että kyseessä olisi voinut olla suht laadukas purilainen. Halusin myös antaa Thaimaalaalle mahdollisuuden näyttää, mitä annettavaa heillä on länsimaiselle kulttuurille.
Olin nälkäinen, vittuuntunut, pettynyt ja vihainen, mutta olin liian kohtelias näyttääkseni tunteitani. En tiedä pystynkö enään luottamaan paikallisiin hampurialasiin. Katkeruuden verho kietoi minut tiukasti syliinsä. Katkeruus kiteytyy huonossa ravintolakokemuksessa.

Muuten on ollut kyllä vitun siistiä ja ruoka on ollut perkeleen hyvää!

-Mikko

Panorama kuva Promthep Capelta
Olli ja Mikko iloisina
Promthep Cape ilmasta käsin kuvattuna
Esko Promthep Capen kärjessä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti